Tähän mennessä sattunut: synnyin stadilaiseksi, vartuin nuorukaiseksi Espoossa, kävin koulun Lappeenrannassa, palvelin isänmaata Vekaranjärvellä ja aloitin ensimmäisen oikean työn Järvenpäässä noin viitisen vuotta sitten.
Keväällä pomoni kysyi yllättäen, haluaisinko jatkaa hyvin alkanutta Japanin markkinoiden teknistä vastuunkantoa ihan paikan päällä. Jo muutaman kerran Japanissa käyneenä, sen kulttuurin ja ruoan lumoihin joutuneena oli helppoa vastata myöntävästi. Taustalla oli tosin vieläkin kuumottavampi syy: sijoituskohteeksi tarjotun Sapporon läheisyydessä väijyy Nisekon laskettelualue, yksi puuterilumen metsästäjien pyhiinvaelluspaikoista. Harhaisissa mielikuvissani pöllyttelen viikkotolkulla Annupurin kupeen puuterikenttiä, auringon kimaltaessa kaukaisen Yotein tulivuoren lumipeitteellä. Totuus komennuksestani on todennäköisesti jotain ihan muuta, mutta ainakin pystyn säilyttämään kuvan verkkokalvoilla tulevaan maanantaihin asti.
Silloin, kello viiden aikaan iltapäivällä, jätän Suomen hetkeksi taakseni. Perillä odottaa näppärä kolmio uuden kerrostalon 7. kerroksessa aivan Sapporon päärautatieaseman lähettyvillä. Aivan, juuri siinä yliopistokampuksen vieressä! Muuttokuorma on toistaiseksi merellä ja saapuu Japaniin vuoden vaihteessa - asuntoa kansoittaa sitä ennen minä, vuodesohva ja järkevän kokoinen televisio. Mutta mutta, pitäisi ehtiä pakkaamaan, joten menkääs siitä häiritsemästä. Pyydän kärsivällisyyttä, palaan pian asiaan Japanin tunnelmien kanssa...
1 kommentti:
Smack the Nippony!
Lähetä kommentti