Ajeltiin vuokrahevosella kaikessa rauhassa työkaverin kanssa kohti asiakkaan piilopaikkaa, kun radiosta alkoi soida klassisvivahteinen pianon pimputus. Sen päälle ponnekas miesääni antoi japaninkielisiä komentoja ja toistoja (selvisi minulle jopa ilman kielitaitoa). Työkaverini, kanssani samanikäinen koltiainen, kertoi lakonisesti, ehkä hiven katkeruutta äänessään, että kyseinen jollotus oli hyvinkin tuttu. Saman kappaleen tahtiin vuosia sitten oli jumpattu koulussa.
Eikä kyseessä ollut mikään leppoisa jumppakärpänen kesken koulupäivän, vaan kyykytykseen piti osallistua kesälomalla. Joka arkipäivä aamukahdeksasta alkaen parin viikon ajan. Sen päälle luonnollisesti yksityistunteja ja muita vapaaehtoisen pakollisia harrasteita.
Kyykytys ja pänttääminen olisi vielä ymmärrettävää, jos se tapahtuisi lukuvuonna, mutta kesälomalla? Lomalla, herran tähden! Tieto oli omiaan herättämään kipeitä kysymyksiä, joihin oli vaikea löytää vastausta. Jos lapsosten pitää mennä lomilla lukemaan lisää pärjätäkseen, niin itse kouluhan ei hoida asiaansa, right? Vai menikö se niin, että lahjattomat treenaa?
Blaupunkt käännettiin asennolle iPod ja The Doors paukkui soimaan. Tuli heti parempi olo, molemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti