sunnuntai 23. elokuuta 2009

Vaalihumua (tai -kumua)

Japanissa ollaan vaalitunnelmissa. Elokuun lopulla valitaan kansanäänestyksellä uusi eduskunta, jota gallupien mukaan saattaa pitkän tauon jälkeen vetää oppositiossa kyräillyt DPJ (Democratic Party of Japan) LDP:n (Liberal Democratic Party) jäädessä peräsimestä 54 vuoden katkeamattoman hallitusvastuun jälkeen. Suomen SDP (Sosialidemokraattinen Puolue) ei pärjää todennäköisesti näissäkään vaaleissa.

Äänestysoikeutta minulla muukalaisella ei ole, eikä muutenkaan tuo paikallinen politiikka kiinnosta. Eli äänestäköön vaan kansa minun puolestani. Yksi asia minua kuitenkin häiritsee. Oikeastaan ainoa yksityiskohta, joka Japanissa niin sanotusti vetää minulla täyttä mustiin (toinen voisi ehkä olla talvella juuttaan kuumiksi lämmitetyt junanvaunut).

Vaaliautot.

Nuo hiljakseen kaupungin katuja vaeltavat pakettiautot, lastatut puolueen banderolleilla, kovaäänisillä ja vaaliretoriikan taitavalla puhemiehellä tai -naisella. Toosista lähtevä melu on korvia särkevää, metallisena megafoneista pärähtelevät saarnat kaikuvat kerrostalojen väleissä. Kostean kuumuuden takia ikkunoita on pidettävä auki, jolloin posmotus saavuttaa unisen korvan herkästi - alkaahan julistus jo kello kahdeksalta lauantai-aamuna!

Kammottavaa on joutua kyseisen auton kanssa samaan liikenneruuhkaan. Mikään ei auta, vanha Hiace seuraa aivan kannoilla ja suoltaa puolueen ilosanomaa voimakkuudella, joka on noteerattu ennätysten kirjassa kovimmaksi japanilaisen aikaansaamaksi ääneksi. Kun ohi ei pääse, kovempaa ei pääse eikä pysähtyäkään voi, niin ottaahan tuo pattiin.

Pöyristyttävää, että harmonisen, aina toiset huomioon ottavan kasvatuksen saaneet japanilaiset a) sortuvat moiseen rauhanhäirintään b) sallivat ko. mölyvaunujen olemassaolon. Siksi odotan ehkä tavallista innokkaammin tulevia vaaleja. Että loppuisi se perkeleen möykkä.

Ei kommentteja: