Mitä tehdä, kun pitää valita ikävään tehtävään suorittaja, eikä kukaan ole halukas? Kun nyrkkitappeluun ei ole rahkeita eikä lahjontaan varaa, niin helpoin tapa on tietysti kivi-sakset-paperi, tuttujen kesken KSP. Täällä toimenpide on jan-ken-pon.
Harva tietää, että KSP on keksitty Japanissa. Lokaalien sormileikkien historia ulottuu ammoisiin aikoihin, mutta jan-ken-pon yleistyi 1800-luvun lopulla ja levisi nopeasti maailman kiistelijöiden keskuuteen viime vuosisadalla.
Itse kiinnitin täällä ensimmäisen kerran jan-ken-poniin huomiota, kun toimistolla kollegat arpoivat tarjottimien viejää lounaan jälkeen. Sen jälkeen olen havainnut ko. ryhmäkäyttäytymistä mm. junassa (kuka porukasta saa istumapaikan) ja onsenissa (kuka hakee porukalle bisset). Onpa paikallinen impressionistista taulukokoelmaansa kaupannut TV-kanava pistänyt kaksi kuuluisaa, samanlaisen tarjouksen antanutta huutokauppakamaria järjestykseen JKP:llä. Christie's valitsi sakset, Sotheby's päätyi paperiin...
Yksi poikkeus Japanissa on: viimeisestä tarjoomuksesta ei jankenponiteta. Jos lautasella on yksi leivos, kukaan ei sitä tahdikkuussyistä halua ottaa.
Paitsi minä!
2 kommenttia:
Kurkkaus tänne Salarimaninkin puolelle!
Tosi kivoja tarinoita ja työreissaaminen siellä päin maailmaa kiinnostaa oman kotimaisen "salariwoman"-ammatin takia.
Kiitos kommenteista! Kurkkasin sun puolelle, näköjään reissua pukkaa sullakin. Aikaisemmin tuli rapiat 70000 km vuodessa auton mittariin, Suomen loskaiset taipaleet tulivat siis mullekin tutuksi... Jaksamista!
Lähetä kommentti