Jaahas, niin se lyhyt Suomen kesä taas vierähti. Käytän tilaisuuden hyväkseni ja kiitän ilmoja, joita piteli, ruokia, jotka lihottivat, olutta, joka pöhötti, mökki-sauna-järvi -comboa, Tuskan paisketta ja tietenkin hyvää huonoa seuraa. Risut liian lyhyelle ajalle, matkalaukkuelämälle, satunnaisille töiden riivauksille ja lentäville pistäville siivekkäille.
Vajaan viikon Tokion nautiskelun jälkeen alkoi arjen rullaus kohti vääjäämätöntä Japanin syksyä. Maa muistutti omaperäisyydestään heti aamukahveilla, kun työkaveri kertoi keväisten ylinopeussakkojen (olin matkalla mukana, yllätyksekseni liikkuvan edustaja oli harmaantuva herrasmies, joka kohteliaasti ojensi rikkeen tehnyttä, pamppuun ei tartuttu) kylkiäisistä. Hän lähtisi kuuntelemaan muutaman tunnin saarnan liikennekurista, jonka jälkeen hän saisi jakaa kadunkulmassa liikenneturvallisuudesta valistavia pamfletteja. Eräänlainen sofistikoitunut häpeärangaistus, siis.
2 kommenttia:
Hahah, kyllä nauratti lukea tämä päivänä jolloin sain itse postitse ensimmäisen ylinopeussakkoni, ja iloitsin häpeämättä siitä että selvisin rikesakolla.
Laitoin muuten linkin blogiisi FB-profiiliini, tosin niin että sen näkee lähinnä vain työkaverini japanilaisomisteisesta työpaikastani Tampereella. Varsinkin sitä taustaa vasten näistä Japanin ihmeellisyyksistä on ollut hauska lukea.
Omat ainoat ylinopeussakot menivät päiväsakkojen puolelle... Kirpaisivat mukavasti.
Kiitos arvostuksesta!
Lähetä kommentti