Aamulla vihmoi vielä vettä, mutta luvattiin pakastuvaa. Siperian yllä lepäilleet kylmät ilmamassat olivat kuulemma keränneet kamansa ja lähteneet liikenteeseen itä-kaakkosuuntaan, kuten yleensä tähän vuodenaikaan. Hokkaidon saari sattuu kätevästi juuri siihen reitille. Holotna, sehän siitä seuraa. Piti löytää siis uusi holotnankestävä rotsi. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä lyhytulotteisina japanilaiset myyvät pääasiassa itsensä kokoisia vaatteita ja minä pitkäraajaisena eurooppalaisena pyrin verhoutumaan heitä x-largemmin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pitkällisten etsintöjen jälkeen napakka untuvarotsi vaihtoi omistajaa riistohintaan.
Onnistuneen hankintakierroksen jälkeen palkitsin itseni kuntosalilla, jossa tapasin myös tutun professorin. Kerrottuani liikuttuneena itsenäisyyspäivästä totesimme yhdessä tuumin asian vakavuuden ja suuntasimme baarin. Syvällistä keskustelua 80-luvun kuolemattomista hard-rock -orkestereista siivittivät olut ja kanan osat grillattuina, ja kuin itsensä Svinhufvudin väkevällä julistuksella paikasta löytyi Finlandia-vodkaa. Ai tilattiinko pöytään?
2 kommenttia:
No tilasitteko?
Uiko yksräpyläinen sorsa ympyrää?
Lähetä kommentti