Konttoripäivillä on näköjään tapana kestää normaalisti aina noin seiskaan, ja työmatka päälle. Ei jaksaisi enää mitään sen jälkeen. Kuitenkin tänään kotiin palattuani ja tonkatsun, eli lokaalin leivitetyn porsaanleikkeen huiviin kietaistuani otin reippaalla niska-perse-otteella itsestäni kiinni ja roudasin pihalle salikamojen kanssa. Sateen vihmoessa ja käyrän noustessa talsin kuntosalille ensimmäistä kertaa.
Se olikin hyvä liike. Lähin kuntosali näytti todella asialliselta, kuten jo aikaisemmin totesin, ja sellaiseksi se osoittautui. Tovi kuntopyörässä ja parit sätkimiset painojen kanssa, pientä heavyrokkia pipodiscosta, omaan tahtiin. Päivän suomalainen ahdistus valui hien mukana japanilaiselle lattialle. Hienointa koko treenissä oli se, että puolentoista tunnin ajan mikään ei ollut käsityskyvyn ylittävää tai vankan kielimuurin takana - kuntopyörä, tanko ja painot, tuttu juttu, tän mä osaan! Kaiken lisäksi salilla hääräili muiden muassa paikallinen giltsi Suomi-paidassa.
Kuntosalin pesuosasto saunoineen ja kylpyineen oli mukava jokeri. Japanilaisille puhtaus ja itsensä kuuraus on niin hienoviritteinen systeemi, että en täysin vielä kässää. Siinä jakkaralla istuen puunataan ja saippuoidaan kauan ja hartaasti, sitten huuhdellaan kuonat pois ja pulahdetaan kuumaan altaaseen. Kiilaksi vielä ehkä hetki saunassa ja tuvan puolelle kaunistautumaan. Kaipa sitä saa tunnin turhempaankin vierähtämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti