Kausi avattu ryminällä

Lauantainen puolipäivä Nisekossa näki kahden suomalaisen astelevan bussista ulos, uljaina kuin modernit lännenelokuvien sankarit. Alku näytti hyvältä ja aurinko välkkyi väkevien kasvojemme hymynkareessa, mutta kuten lähes odotettua, hässäkkä saapui kuin kirkkaalta taivaalta ja hymy hyytyi. Olimme lopulta aivan eri paikoissa, puhelinyhteys katki ja informaatio väärää. Lopulta, uskomattoman varustesäädön jälkeen (lähinnä siteen kiinnitys suksiin aiheutti tajunnan ahtautta paikallisessa liikkeessä, jonka välittömänä seurauksena ilmainen asennus ja alennus hissilipuista -toim. huom.) päästiin itse asiaan, eli reisien hapottamiseen, spontaaneihin riemunkiljahduksiin, puuterikäännöksiin ja yleiseen fiilistelyyn.

Lunta sateli ihan itsestään.

Ns. ränni iltavalaistuksessa, pehmeitä käännöksiä, parhautta!

Kaudenavauspäivä päätettiin kylpylässä, ulkona kuumassa altaassa, monenkirjavassa porukassa, yllä täysikuu, ympärillä luminen metsä, käden ulottuvilla tölkki olutta ja kielen päällä väsyneet jutut. Muuta ei tarvittu, että saatiin kaksi miestä sammuksiin kuin saunalyhdyt.

Seuraava päivä valkeni kuulaan lumisena. Kunhan ulos oli päästy ja matkan päässä oleva tulivuori oli näyttäytynyt, jatkettiin viikonlopun teemalla: "lumentuloa ei vaan voi estää". Edellisen päivän kankeus katosi jo muutaman laskun jälkeen. Tätä oli saatava lisää, ja lisää saatiin.

Mt. Yotei itse.

Synkeät pilvet Annupurin yllä. Etteivät vaan pirulaiset syytäisi lunta, kyllä vaan...

Plussia kerääntyi reissuvihkoon iso liuta. Uudet suksipelit toimivat kuin rasvattuna, hissijonoja ei ollut nimeksikään, omia syviä linjoja löytyi rinteen vierustoilta mukavasti, lunta, lisää lunta! Portit takamaastoon pysyivät tosin vielä suljettuina, mutta jahka viikon päästä löydetään itsemme taas mestoilta, olkoon lumi peittänyt maan ja Ski Patrol erehtymättömässä viisaudessaan sallinut kuolevaisten siirtyä arvaamattomille mutta jylhille off-piste -alueille.

Suosittelen kaikille.