On se kyllä kumma, miten matkustamiseen menee aikaa ja tupakkia. En tarkoita pelkästään ajoneuvossa istumista, vaan oheissiirtymiä ja odottelua. Tänään matka konttorilta Osakaan vei viisi ja puoli tuntia. Ensin taksilla juna-asemalle, pikajunalla lentokentälle, koneella Osakaan, bussilla keskustaan ja apostolinkyydillä hotellille. Viisi ja puoli tuntia, kolmen laukun ja kasvavan käyrän kera. Junassa kaikki paikat olivat varatut, paitsi ns. haasteellisten ihmisten paikat. Istuin sitten siihen ja lokaalit tuijottivat. Häpesin. Lentokoneessa ei tietenkään pystynyt nukkumaan, kun kuski ajoi uskomattomiin ilmakuoppiin. Hyvä kun en riemusta kiljunut. Lentoemäntiä ei kuitenkaan naurattanut.
Bussi Osakan kentältä keskustaan oli luonnollisesti täynnä. Ja lämmitin huusi hoosiannaa, hiki valui silmään, vierustoveri istui takinliepeeni päällä ja nukkui. Ulkona satoi, olin kyllä viisaasti varustautunut sontsalla, mutta järjestäpä se toimintakuntoon kolmen laukun kanssa - ei onnistu. Hotellin respassa jonottaessa lokaalit mälväsivät ikuisuuden tiskillä. Mikä siinä on niin hankalaa? Nimi paperiin, jenit sedälle, avain taskuun, sayonara.
Bussi Osakan kentältä keskustaan oli luonnollisesti täynnä. Ja lämmitin huusi hoosiannaa, hiki valui silmään, vierustoveri istui takinliepeeni päällä ja nukkui. Ulkona satoi, olin kyllä viisaasti varustautunut sontsalla, mutta järjestäpä se toimintakuntoon kolmen laukun kanssa - ei onnistu. Hotellin respassa jonottaessa lokaalit mälväsivät ikuisuuden tiskillä. Mikä siinä on niin hankalaa? Nimi paperiin, jenit sedälle, avain taskuun, sayonara.
Että siinä Osakan sightseeing tällä kertaa, hotellin ikkunasta käsin.
No niin, anteeksi. Töitäkin pitäisi tehdä. Eilisilta vierähti onneksi leppoisissa merkeissä, istuskeltiin proffan kämpillä, jauhettiin basaa ja juotiin parit calvadokset. Läiskittiin toisiamme selkään, että kyllä me länkkärit täällä pärjätään, perkele!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti