Ski patrol to the rescue!

Ponkaistiin eilen aamulla aikaisin hisseille koko yön jatkuneiden lumisateiden innoittamina, mutta liian myöhään. Pensionin isännän neuvoma mansikkapaikka oli jo poimittu, harvaa jyrkähköä metsikköä halkoivat jäljet jo ristiin rastiin. Toisella jäätävällä hissinousulla (pakkanen ja tuuli pyörivät yli kymmenen lukemissa) katsottiin, että aivan rinteen vieressä oleva linja oli vielä koskematon. Ja syystä...

Intoa puhkuen saatiin ensimmäiset käännökset syvässä, siis naamalle pöllyävän syvässä puuterilumessa. Reitti jyrkkeni nopeasti ja töppäreet haittasivat näkyvyyttä. Yllättäen kuulin edessä siivuttavan Erkki Sarvannon (nimi muutettu) huutavan äänensävyllä, joka kieli pientä kaatumista astetta huolestuttavammasta ahdingosta. Liinat kiinni, ja edessä olevan maaston skannaus. Kuinka ollakaan: alempana kahden metrisen töppyrän kätköistä pilkisti kypärän verhoama pää. Kypärän omistaja oli täysin lumeen hautautunut. Kaveri oli laskenut lumen kätkemään kapeaan joenuomaan, jonka penkereillä kasvava kaseikko kantoi paikoin puolitoistametristä lumikerrosta. Paikkaa ei havainnut ylhäältä mitenkään, ja kun tilanteen kuumottavuuden tajusi, oli jo liian myöhäistä jarruttaa.

Varovasti alas lirutellen humpsahdin itsekin puolireiteen asti syvään lumeen, mutta sain kuitenkin rimat irti ja niitä siltana käyttäen pääsin samalle korkeudelle Erkin kanssa. Lapio repusta esiin, yksi kaveri alas hakemaan Ski Patrolia ja yksi väijymään mahdollisesti ylhäältä vielä laskevia vauhtipettereitä. Sain lapiolla lumivallia sen verran pois edestä, että pystyin ojentamaan Erkille lapion. Viitisen minuuttia painittuaan Erkki sai siteet irti ja varovasti laudan avulla itsensä pinteestä pois. Ski Patrolia ei tällä kertaa tarvittu, mutta läheltä piti. Rinnepoliisin saapuminen kesti noin kymmenen minuuttia, jolloin olimme jo hikisinä rinteen puolella. Laskimme poliisin kanssa kiltisti rinnettä myöten alas. Ei saatu edes nuhteita.

Pinteestä on juuri päästy.

Tilanne vaati pientä rauhoittumista. Ensi sekunnit poterossa olivat olleet kuulemma melkoisen ahdistavia, kun naaman päällä oli kerros lunta ja liikkuminen oli mahdotonta. Tapahtunut ei kuitenkaan tarjonnut varsinaisesti opetusta, näin järkeiltiin kaakaon ääressä, vaan hyviä muistutuksia:

- koskaan ei pidä laskea offareilla yksin, vaikka kyse olisi kolmen metrin päässä rinteestä olevasta linjasta (kuten nyt)
- laskijoiden täytyy aika ajoin tehdä tarkistus, että porukka on kasassa
- lumivyörysetti pidettävä aina mukana jokaisella laskijalla
- Ski Patrolin yhteystiedot tallennettava kännykkään

Päivä päätettiin onnellisesti tutummassa ja turvallisemmassa paikassa, joka olikin täysin koskematon. Kaikille riitti omaa pehmeää linjaa ainakin tusinan käännöksen verran sankassa lumisateessa. Lunta tuli lopulta 24 h aikana 70 cm. Joenuoma lienee peittynyt entisestään...