Oli siis aikaa tarkkailla. Havaitsinkin matkoillani mielenkiintoisen ilmiön: lokaalit osoittelevat sormillaan. Eivät aina minua eivätkä toisiaan, mutta asioita. Potentiaalisia vaaratilanteita, joita tulee seurata.
Aluksi lentoemäntien osoittelu kiinnitti huomioni. Pidin sitä koulutukseen kuuluvana muistisääntönä: juuri ennen nousua silmäillään matkatavarahyllyjen ovet ja uloskäynnit sormella seuraten, mahdollisten auki repsottavien hyllyjen ja muiden poikkeamien varalta.
Annas olla, myös taksikuski osoitti aina risteykseen saapuessaan oikealle ja eteen, ei tule ketään, kaasu pohjaan. Suojateillä ylitykseen ryhtyvien jalankulkijoiden olen nähnyt suorittavan saman toimenpiteen. Käsi viedään sormi ojennettuna hallitusti oikealta vasemmalle katseen seuratessa tiukasti sormen osoittamaan suuntaan. Liike on ripeä, sujuva ja lähes huomaamaton – selvästi vuosien harjoittelun tulosta.
Juna-asemilla konduktöörit ja kuljettajat ovat omaksuneet saman manööverin, luonnollisesti. Sormi skannaa tiiviisti laiturin ja vaunujen rajapinnan ennen junan nytkähtämistä liikkeelle. Katse on keskittyneen tarkka, yleisilme tärkeän asiallinen; tästä käytännöstä ei lipsuta. Ihminen ei saa jäädä laiturin ja junan yhtymäkohtaan!
Kuski aloittelemassa skannausta. Murtosekunnin päästä käsi lähtee seuraamaan laiturin reunaa katseen seuratessa tarkasti. Ammattimies.
3 kommenttia:
Hah, jännittävä, mutta aika luonnollinen tapa. Tällä kulmalla maailmaa osoittelua pidetään epäkohteliaana, joten lapsuusiän jälkeen se aika tehokasti karsiintuu...
Jepjep, täälläkään ei sovi osoitella ihmisiä, näin olen ymmärtänyt. Kaikkea muuta saa!
Tätä osoittelua pitää vissiin reenata. Kesään asti aikaa! Tästä asti aikaa. Voi perkeleen hannuhanhenniemi. Rupes soimaan päässä. Toivottavasti sullakin.
Lähetä kommentti