Yonagoon kun tultiin, oltiin kai kypsät multiin, kuuluisaa runoilijaa mukaillen. Työkaveri oli unohtanut uusia ajokorttinsa, täällä se kun pitää tehdä viiden vuoden välein, joten jouduin seivaamaan autonvuokraustilanteen uudenkarhealla kansainvälisellä ajokortilla (joka on, tietämättömille tiedoksi, n. A3-kokoluokan harmaa pahvinen eepos). Tämä tarkoitti myös uuden virstanpylvään haltuun ottamista.
Härkää sarvista, eli Mazdaa ratista. Kokemukseni vasemmanpuoleisesta liikenteestä rajoittui yhteen mystiseen Karibian saareen, jossa suhattiin päivä nelivetosubarulla. Ehkä lähinnä ko. saarella piti puhua molemminpuoleisesta liikenteestä, tuppasivat autot siellä ajamaan keskiviivan kummallakin puolella riippuen maastosta ja tilanteesta.
Anyways, solahdin japanilaiseen liikennevirtaan ilman suurempaa molskahdusta. Ei nurin menneitä mummoja eikä kolhiintuneen riisipussinsa vieressä kiroilevia lokaaleja. Vaikka kuuteen viikkoon en ollut auton ratissa ollut, niin näköjään pelkääjän paikallakin on saanut jonkinlaisen kasteen paikallisesta liikenteestä. Itseäni sain taas kiittää, ja kuten tavallista, kiitosta riittää. Että omaa hevosta odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti