lauantai 10. tammikuuta 2009

Laukkuahdistuksen minimointia

Laukku, tuo jokaisen matkaajan perustarvike ja riesa. Otapa kolme mukaan, täysin yhteensopimattomat mallit, tee pari lentoa, pari junamatkaa, ruuhkaiset asemat, ahtaat oviaukot, portaat ylös ja alas. Kaikki kädet varattuna, kun pitäisi kaivaa tikettiä ja massia esiin. Alkaa nimittäin jossain vaiheessa ottamaan pattiin.

Päätin sijoittaa toimiviin laukkuihin. Komuutin pitäisi imaista sisäänsä puvun ja paidat, ilman järkyttävää rypistymistä, sekä A4-saastetta pari kansiollista. Helppo kärrätä ja kevyt kantaa. Päädyin ns. walking bagiin. Pohjassa neljä pyörää, eli sitä voipi talutella nätisti vierellään. Siihen päälle matkalaukun kanssa resonoiva läppärisalkku, niin yksi käsi jää vapaaksi vaikka jämäkkään tervehdykseen tai yleiseen näppäilyyn. Lyhyt testikierros osoitti järjestelmän toimivuuden. Perkele, minkä verraan hikeä ja ahdistusta olisi säästetty, jos tämäkin olisi tehty kuukausi aikaisemmin. Kantapään kautta, niinpä niin.

Lauantai-illan teemana oli punttis ja ruoka. Proffan johdolla tutustuin mahtavaan ranskalaiseen raflaan, jossa naurettavalla 4500 jenillä sai viiden ruokalajin laatuillallisen ja pari lasia punaista. Todella miellyttävä paikka.

Niin, ja luntahan se taas tuuppaa. Se meinaa sitä, että aamulla rimat kainaloon ja bussilla mäkeen. Naps ja kops.

Ei kommentteja: