sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Olen nähnyt yakuza-sedän kylvyssä, ihanaa!

Rankan työviikon päälle oli luonnollista tempaista rankka retki Rubeshiben kylään. Asetelmat olivat mielenkiintoiset: en tuntenut matkaseuraa (suomalaisneito), en isäntää (brittinuorukainen), enkä paikkaakaan. Kuitenkin viikonlopuksi kaavailtu mystinen ohjelma oli omiaan herättämään matkahalut - skimbaamista, onsenia ja biirua.

Siirtyminen pieneen Rubeshiben kylään, jossa hostimme toimi apulaisopettajana, sujui muitta mutkitta ja neljän tunnin junassa kökkimisen jälkeen päästiin heti asiaan, ramen-nuudelien kautta pienelle haikille lähitöppyrälle. Vaikka mäki ei ollut kummonen laskea, niin tulipa tarkistettua maisemat ja ennen kaikkea testattua uudet randositeet. Haikilta oli mukava solahtaa onsenin lämpöön.


Viikonloppuseuraa

Lokaaleilla oli onsenissa ihmeteltävää, sillä kolmen gaijinin lisäksi kylvyssä itseään kuurasi peljoittava yakuza. Ko. alastoman mafioson tunnistaa suuresta tatuoinnista, joka yleensä peittää koko selän. Onsenissa lojumisen jälkeen oli aika siirtyä ohjelmistossa mielenkiintoiseen aiheeseen, toisin sanoen röpöttelyyn Kitamin kaupungissa.

Tehtävänä oli suorittaa surullisenkuuluisa, mutta kunnianhimoinen nomihodai eli juo niin paljon kuin jaksat -tyyppinen ratkaisu. Niin tehtiin, olut virtasi ja ruokaa lapottiin parempiin suihin. Kuin varkain ryhmä rämä siirtyi itsensä täyttäneenä yökerhoon luikauttamaan todella taidokasta karaokea jumalan armosta (huolimatta). Suosio oli kieltämättä raivoisa, muutamaa innokkaimpaa fania joutui hätistelemään väkivalloin pois. Kuinka monta kertaa siirryttiin pöydän äärestä taas karaokehuoneeseen, sitä ei kukaan muista, kuten ei laulettuja laulujakaan. Vedettiinkö englanniksi, suomeksi vai japaniksi? Tiedä häntä, mutta kämpille selvittiin lopulta nerokkaan kännikuskipalvelun avulla.



Lokaalit starat


Taidolla ja tunteella

Sunnuntaina Kitadaisetsun (?) hiihtokeskukseen tuotu kevyt kohmelo parannettiin raikkaalla pakkasilmalla, auringolla, siivujen vetämisellä pehmeässä lumessa ja, myönnettäköön, ns. keittolounaalla. Paikalle saapui retkiltään myös tosissaan oleva randoporukka, parikymmentä keski-iän ohittanutta paikallista, viimeisen päälle olevat kamat iskussa.


Keväämmällä kenties haikaten ylös?

Pikaisen after-ski onsenin jälkeen oli aika sanoa hostillemme Georgelle goodbye, kun oli ensin vannottu pyhät valat suorittaa parit randoamiset myöhemmin keväällä, ja aloittaa lähes loputtomalta tuntuva paluumatka erinäisissä kiskopeleissä. Illan ainoaksi kotityöksi jäikin henkinen valmistautuminen maanantai-aamuiseen muuttokuorman saapumiseen.
Kiitos kaikille mukanaolleille!

Ei kommentteja: