Junailin Rubeshibeen lauantaisena iltapäivänä. George-boy oli vastassa, lounastelun jälkeen shoppailtiin tarpeellisia asioita sadan jenin kaupassa ja supermarketissa - illalla oli tarkoitus tavata muita alueen englanninopettajia, säätäjiä ja hamppareita. Molskahdettiin vielä onseniin, ja tuumittiin, että mitäköhän sunnuntaina. Kovaa tuulta olisi luvassa, Kurodaken gondolihissin kanssa saattoi olla niin ja näin.
Porukkaa valui kämpille seitsemän aikaan, mm. paikallinen maanviljelijä perheineen. Viiskymppinen sälli, kova poika haikkaamaan ja snoukkaamaan. Oli rakentanut mailleen pienen snowparkin reileineen ja bokseineen. Puhui kaupan päälle kohtuullista englantiakin.
Ryhmä rämä
Muutaman oluen jälkeen maisteri G keksi kaivaa esiin Pohjois-Korealaisen laatuviinin, sen mustikanmakuisen. Pullon sisällön väri muistutti kuravettä. Haju oli tyrmäävä, maku alkuun teollisuusalkoholimainen, häivähdys despootin terävyyttä, jonka jälkeen kommunistisen mallivaltion marjatalouden sadon kukkeus peitti alleen nälänhädän pikantin sivumaun. Jos ei aivan kiljua, niin sukulaisjuomaa kuitenkin. Selvittiin kaikki hengissä.
The stuff that made Kim Jong ill...
Aamulla selvisi, että Kurodaken hissi oli kuin olikin kiinni. Siispä kohteeksi valikoitui jo tutuksi käynyt Kitadaisetsu. Sielläkin puhalteli arktinen tuuli, kolmesta hissistä kaksi toimi, joista toinen suljettiin yhden nousun jälkeen. Mepä poijjaat emme lannistuneet, vaan kiinnitettiin laudat reppuihin, skinit suksiin ja suunnattiin punoittavat nenämme kohti huippua.
Kitadaisetsu
Arviolta 400 verttimetrin jälkeen huippu häämötti piiskaavan lumimyrskyn lävitse. Matkalla oli kaaduttu tuulen voimasta muutamaan otteeseen, siitä huolimatta hikoiltu ja välillä pidetty taukoa hissiaseman alla. Topissa viima oli brutaali, se vei ison miehen lähes mukanaan. Alhaalla väittivät tuulen olevan puuskissa noin 25 m/s, eli myrskylukemissa. Hanskasta paljastettu käsi jäätyi n. heti. Taiteiltiin laskuvälineet mitenkuten jalkaan, todennäköisesti jonkun töppyrän suojassa. Ei siellä mitään nähnyt, vaikka aurinkokin koetti kuikkia pilvenraosta. Alaspäin vievä suunta oli vielä selkäytimessä, toiveissa pehmeä lasku - kukaan ei ollut toppiin ennen meitä uskaltautunut.
Läpi tuulen ja tuiskun
Mitään puuterilaskua saatu. Tuulen pakkaamaa. Harhaisissa laskelmissa metsän suojissa olisi pitänyt olla tuulenkasaamaa pehmyttä, mutta ei. Tulipa kuitenkin urheiltua.
Koko hoito päätettiin tämän autenttisen alppityylisen resortin onsenissa. Ulkoaltaan näkymistä papukaijamerkki.
2 kommenttia:
Onks se Kitadain vastapäätä oleva mäki mistä katsoitte linjat valmiiksi vielä korkkaamatta? Voi pojat sinne kun kiipeätte niin tarjoan... pullon Minttua postitse.
No meiltä se on vielä... Mutta kyllä kavutaan. Jos ei sille, niin ainakin jollekin toiselle tosi näyttävälle töppyrälle. Pullon voi lähettää etukäteen. Kiits.
Lähetä kommentti