Viikko on kääritty nätisti pakettiin ja viety roskikseen, koska piti raivata tilaa viikonlopulle. Perjantaisen konttorirottailun päälle pikku punttissessiot ja kylvyt, jonka jälkeen hiukovaa vatsaa täyttämään.
Jehna. Onkin perjantai-ilta, ja lokaaleilla on porukassa hauskaa. Kaikki ravintolat täynnä iloitsevia seurueita. Minä, yksin. En sovi kalustukseen. Pilaisin muidenkin illan, todennäköisesti mököttäisin ainoana neljän ihmisen looshissa, levittäisin apatiaa lähimmäisiin. Tilaisin ehkä oluen ja terävän, tuplana. Ja toisen samanlaisen, kolmannen. Kohta olisin jo alasti, laulaisin murheellisten laulujen maata. Kusisin jonkun sushiin.
Ei, ei näin. Menin siis Hotto Mottoon, tilasin jo tutuksi käyneen setin (390 jeniä, valmis minuutissa) ja kotona sotku naamaan Uriah Heepin soidessa. Burp.
Onneksi tämä tästä, huomenna tutun Georgen vieraaksi Rubeshibeen. Missio: puuterin siivoaminen Kurodake-vuorelta, sitä nimittäin tumppaa sinne parhaillaan. Ko. töppyrällä on vain yksi hissi (toivottavasti toiminnassa, tuulta on taas luvassa), joka vie uskomattomille pelipaikoille. Vertikaaliakin kiitettävät 880 m. Sitä ennen täytyy vain sietää reilun neljän tunnin junamatka, mutta kärsitään, kärsitään. Kirkkaampi kruunu saadaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti