sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Nisekon kausi paketissa (?)

Ellei ihmeitä tapahdu, niin lauantai taisi olla allekirjoittaneen kauden viimeinen laskupäivä Annupurin kupeilla. Osa keskuksesta sulkee hissinsä ensi viikonloppuna, aurinko lämmittää lumipakkaa jo tehokkaasti, varsinkin alempana. Ensi viikonlopuksi luvattu melko lauhaa. Hiihtovaellukset tms. eivät luonnollisestikaan ole poissuljettuja, ja se Yotei-san on vielä siellä, odottamassa nousijoita... Puuterilumen perään on turha näillä leveys- ja korkeusasteilla enää itkeä.

Joka tapauksessa, olihan lopetus kaudelle: aurinkoinen päivä, tuoretta lunta jos ei ihan faceshoteiksi asti, niin ainakin rinnuksille. Huipulla (jonne kapusin kolmesti) ei tuullut lainkaan - normaalin ujelluksen sijaan siellä vallitsi ihmeellinen hiljaisuus. Pohjoisseinä oli loppua kohden aivan mahtavaa settiä, en malttanut lopettaa normaaliin traverseen vaan laskin alemmas ja nautin siirtymän pidemmän kaavan mukaan. Melko yksin sain hiihdellä, eikä huipullakaan ruuhkaa ollut. Tätä tulee vielä ikävä!



Pohjoisseinä traverselta kuvailtuna


Yotei-san illan viimeisissä säteissä


Seitsemään tuntiin sain ahdettua kuusi (6) kokonaista laskua siirtymineen ja nousuineen. Työtä tuli siis tehtyä. Siispä palkitsin illalla itseni gyozalla, Mr. Donutsin tuotteilla, oluella ja elokuvalla. Itseäni olen aina kiittänyt ja kiitosta on taas riittänyt.

Tänään käsillä on hämmentävä vapaapäivä Sapporossa. Mitä sillä tekisi? En ole tottunut tämmöiseen! Työmatka tai Niseko on ollut perinteisesti ainoa oikea tapa viettää. Mikä neuvoksi? Mitä ihmiset yleensä tekevät? Ulos? Radalle? Auttakaa!

Ei kommentteja: