Pessimisti ei pety (vaan yllättyy iloisesti)

Kuten sanottua, viikonlopulle oli varattu mielettömät odotukset. Sääennuste lupaili hyvää, varsinkin maanantaille, jolloin pakkanen ja lumisade tekisi Nisekosta puuteriparatiisin. Matkalla lentokentältä (josta hain suomalaisvahvistuksen mukaan) päätimme kuitenkin pitää hypetyksen kurissa ja heittää ripauksen suolaa ennusteen päälle. Hyvä niin...

Lauantai-iltapäivä saatiin kulumaan kahdessa laskussa, hiihdeltiin takamaastoja korppulumella (joku taisi myös hioa kasvoillaan korppua bäkkärillä...), nautittiin auringonpaisteesta ja katseltiin linjoja. Miika oli kolunnut Hirafun puolen offareita useammankin kerran, itseltä ne ovat jääneet väliin. Se oli arvokasta tietoa takataskuun - eipä ollut aavistustakaan, kuinka paljon pohjoispuolelta löytyy laskettavaa!

Ns. full thickness avalanche kuulusan tattimetsän kieppeillä, lumimassa alhaalla vasemmalla.

Sunnuntaille ennustettu lauha rintama toteutui kaikessa jäätävyydessään. Nisekossa oli nollakeli toppia myöten. Sitä saatteli iltapäivällä alkanut vesisade. Metsiköstä löytyi kuitenkin pientä puuhasteltavaa, nuoskalunta ja jyrkempää siivua vauhdinhallinnan harjoittamiseen. Ennusteet muuttuivat koko ajan huonompaan suuntaan, yöksi luvattu pakkaskeli siirtyi eteenpäin ja vesisateen riivaus riippui yllä kuin märkä kaapu. Aamulla sankan lumisateen sijaan ikkunasta avautui lohduton maisema, muutama leijaileva hiutale ja suoja. Päivän odotusarvo oli nolla.

Mutta, mutta: jo ensimmäinen lasku Hanazonon kupeessa herätti toivonkipinän. Lumi pehmeää, koskematonta ja lisääntyvää. Lumisateen yltyessä fiilikset kohosivat, parilta metsäpätkältä haettiin rohkeutta ennen luvatonta siirtymistä koillisseinän kuruihin. Pari laskua silkkaa mahtavuutta; jos ei nyt parasta pyydaa, niin olosuhteet ja odotukset huomioon ottaen suorastaan naurettavaa ajanvietettä. Kaikkia ratkaisu ei miellyttänyt, lounaalla eräskin aussi tuli kateellisena aukomaan päätään, kuinka hän oli meidän livahtamisen huomioinut ja kuinka Ski Patrol meidät kohta naulitsisi, kun on valvontakamerat ja kaikki! Me poijjaat naurettiin partaamme ja laskettiin vielä kolmoiskuru. Ilman nuhteita.

Telluilija Suomen Tokiosta.

Uudet puuterityökalut! Mitat 160-110-140, 173 cm. Kyllä lihavakin voi olla ketterä.

Kausi lähestyy loppuaan, kenties Nisekosta haettiin juuri kevään ´09 viimeiset pehmeät. Ko. taustaa vasten hieno finaali puuterikaudelle. On aika katsoa uusia haasteita randotouhujen parissa, hiihdellä keväisillä hangilla ja laskea napakkaa firniä. Niitä hetkiä odotellessa.