Lukijat ovat varmaan tietoisia Pohjois-Korean suorittamasta ohjuskokeesta. Tapahtunut laukaisu taidettiin mainita kotosuomenkin lehdistössä. Täällä asialta ei ole voinut välttyä. Juttu on ollut taattua lööppikamaa jo pari kuukautta. Viimeiset päivät ennen laukaisua ja päivät sen jälkeen ovat olleet jatkuvaa uutistykitystä, joka ainakin allekirjoittaneesta on saavuttanut jo ylisuuret mittasuhteet. Japanin kanta siihen, oliko kyseessä satelliitin laukaisu vai ohjuskoe, ei ole jäänyt epäselväksi.
OK, saatettaisiin Suomessakin olla hädissään, jos sisäänpäin kääntynyt, despootin johtama kommunistinen valtio naapurissa tehtailisi ohjuskokeita (ai niin, mutta niinhän tehtiinkin. Ne olivat tosin rauhanohjuksia). Tämä projektiili lensi vielä Japanin ylitse, mikä aiheutti kansalaisissa ylimääräistä ahdistusta. Ainakin osassa, osa on totaalisen kyllästynyt aiheeseen.
Japanin ohjuspuolustusjärjestelmä oli valmiustilassa, risteilijät parveilivat rannikkovesillä ja puolustusministeriöllä oli käsi hälytysnappulalla. Ilmeisen herkässä, koska ehtivät antaa kaksi väärää hälytystä, joista toinen ehti kuluttajille asti. Puolustusministeri saikin sitten kumarrella kameroiden edessä, että sumimasen vaan, anteeksi hätäisyytemme.
Teknisessä mielessä koe oli torso. Siirtyminen toisesta rakettivaiheesta kolmanteen ilmeisesti epäonnistui ja Taepodongin sukulainen tipahti suunniteltua lähemmäs, eli ohjusmarkkinoille Kim Jong tuskin teknologiallaan pääsee. Strategisessa mielessä koe taas oli onnistunut: PK sai lisänappuloita pelilaudalleen sekä Yhdysvaltain uuden presidentin ja YK:n välittömän huomion. Seuraavat viikot hurahtavat mukavasti lehtiä lukiessa, kuinka valtiot vääntävät peistä mahdollisista toimenpiteistä, oliko kyseessä ohjus vai satelliitti, rikottiinko YK:n päätöslauselmia, onko PK:n ydinohjelma uhka vai ei, kuka söi viimeisen kokousviinerin. Ja Mr. Il senkun paistattelee parrasvaloissa.
OK, saatettaisiin Suomessakin olla hädissään, jos sisäänpäin kääntynyt, despootin johtama kommunistinen valtio naapurissa tehtailisi ohjuskokeita (ai niin, mutta niinhän tehtiinkin. Ne olivat tosin rauhanohjuksia). Tämä projektiili lensi vielä Japanin ylitse, mikä aiheutti kansalaisissa ylimääräistä ahdistusta. Ainakin osassa, osa on totaalisen kyllästynyt aiheeseen.
Japanin ohjuspuolustusjärjestelmä oli valmiustilassa, risteilijät parveilivat rannikkovesillä ja puolustusministeriöllä oli käsi hälytysnappulalla. Ilmeisen herkässä, koska ehtivät antaa kaksi väärää hälytystä, joista toinen ehti kuluttajille asti. Puolustusministeri saikin sitten kumarrella kameroiden edessä, että sumimasen vaan, anteeksi hätäisyytemme.
Teknisessä mielessä koe oli torso. Siirtyminen toisesta rakettivaiheesta kolmanteen ilmeisesti epäonnistui ja Taepodongin sukulainen tipahti suunniteltua lähemmäs, eli ohjusmarkkinoille Kim Jong tuskin teknologiallaan pääsee. Strategisessa mielessä koe taas oli onnistunut: PK sai lisänappuloita pelilaudalleen sekä Yhdysvaltain uuden presidentin ja YK:n välittömän huomion. Seuraavat viikot hurahtavat mukavasti lehtiä lukiessa, kuinka valtiot vääntävät peistä mahdollisista toimenpiteistä, oliko kyseessä ohjus vai satelliitti, rikottiinko YK:n päätöslauselmia, onko PK:n ydinohjelma uhka vai ei, kuka söi viimeisen kokousviinerin. Ja Mr. Il senkun paistattelee parrasvaloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti