In Japan we have this thing called Engrish

Huolimatta siitä, että englannin kielen hallinta Japanissa on vähintäänkin vajavaista, englanniksi kirjoitettuja tekstejä näkee ympärillään jatkuvasti; mainostekstejä, tuotteiden ja kauppojen nimiä, satunnaisia iskulauseita vaatteissa. Kun niitä on nähnyt tarpeeksi, niin tajuaakin, että ehkä juuri siitä syystä. Kielioppi ja sanojen käyttötarkoitus ei ole hallussa, mutta kirjoitusten tarkoitus ei aina olekaan välittää mitään mesitsiä, vaan lähinnä vaikuttaa coolilta ja ulkomaalaiselta.

Parturi-kampaamo à la cool ulkomaalainen nimi

Hyvänä esimerkkinä kielen käytöstä on kauppojen soundtrackit. Suomessa joku äkkinäisempi voisi soittaa keltaiseen lehdistöön, jos Seppälässä tärähtäisi soimaan Bodycountin Cop Killer. Täällä ilmekään ei värähdä shoppailijoiden kasvoilla vaikka ämyrit suoltavat HC-gangstarappia. Mitä väliä sisällöstä, kunhan biisi kuulostaa hyvältä!

Sama pätee paidoissa esiintyviin englanninkielisiin teksteihin. Yleensä niissä ei ole logiikkaa, vain kivoja sanoja peräkkäin, mutta välillä näkee todellisia helmiä: mikään ei ilahduta niin paljon, kuin kouluikäisen giltsin rintamuksesta silmille hyppäävä "fuck forever" -slogan, tai vanhan, hieman laitapuoleen päin kallellaan olevan herran "squat, bitch" -paita. Ostettu todennäköisesti jostain paikallisesta koko perheen vaateliikkeestä.

Anyways, olen jakanut englanninkieliset purkaukset raa'asti kolmeen kategoriaan:

Ensimmäisen asteen kirjoitukset ovat kieliopillisesti lähes oikein. Jos kyseessä on mainoslause, sisältö on yleensä mitäänsanomaton, ainoastaan hauskaa sanahelinää. Se on todennäköisesti kuulostanut hyvältä japaniksi, mutta käännetty englanniksi käyttäen mahdollisimman pliisua ilmaisua. Ilmeisesti säädös vierasperäisten virkkeiden käytöstä edellyttää, että ainakin yhden sanoista "enjoy", "feeling" ja "pleasant" on oltava edustettuina. Lopputulos on kawaii, mutta viestin arvo nolla. Yhtä kaikki, saan aina hyvät fiilikset ko. teksteistä. Niistä tiedän, että maailmassa on vielä viattomuutta.

Pachinko-pelihallin mainosteksti houkuttelee sanoin kaunein uhkapelaamaan

Arvatkaapa, mikä vaikutti saippuavalintaan?

B-luokan kauhurainan mainoslause vai kehoitus miesten vessan ikkunan alla, päätelkää itse

Toisen asteen tekstit ovat epäjohdonmukaisia, niissä on kielioppivirheitä tai sanojen kaksoismerkitystä on käytetty väärin. Entinen lokaali kollega aloitti sähköpostiviestinsä suomeksi nöyrällä "olen sakko" -tunnustuksella, kunnes tajusin, että kyseessä on tietysti suomennos sutkautuksesta "I'm fine". Samalla periaatteella mennään tietysti japanista englanniksi.

Toisen asteen tekstiä ravintolan piipparin kyljessä. Okei, viesti selviää kyllä, mutta...

Ajatus ravintolan nimestä lähti ihan poikien saunaillassa, että otetaan sellainen cool ja ulkomaalainen

Kolmannen asteen teksit ovat täydellistä siansaksaa ja mahdottomia ymmärtää ilman vuosien kokemusta japaninenglannista. On ilmiselvää, että monesti apuna on käytetty 100 yenin kaupasta ostettua käännösohjelmaa vuodelta 1995. Harmittavan usein tällaisiin kukkasiin törmää tilanteissa, joissa tekstin ymmärtäminen olisi hyödyllistä - ruokalistat, toimintaohjeet ja manuaalit.

WTF?

Joku voisi tietysti osuvasti muistuttaa, että opettele poika paikallista kieltä, niin ei tarvitse turvautua hätäisiin Engrish-ohjeistuksiin. Oikein! Japanin kielen opiskeluni onkin jo niin jumalattoman pitkällä, että katagana-aakkosten tavaaminen onnistuu. Ko. hieroglyfeillä käännetään yleensä vierasperäiset sanat, joten asian hahmottaminen helpottuu jopa itse kieltä osaamattomalle. Ehkäpä omistan tulevaisuudessa jutun lainasanoille. Sitä odotellessa käykää vaikka Makudonarudossa syömässä baagaa.