Lauantai-iltaisen kevyen nomihodain jäljet piti pyyhkiä sunnuntaina pois, joten ajatus retkestä Shikotsu-järvelle tuntui houkuttelevalta, kun kelitkin sattuivat kohdilleen. Aloitimme poikain retken työkaverin kanssa lounaalla kiinalaisessa. Mitä olisi puolensadan kilometrin matka aurinkoisessa säässä ilman paistettua riisiä ja gyozaa vatsantäytteenä?
Shikotsu-järvi on kraaterijärvi halkaisijaltaan 12 kilometriä, syntynyt joitain kymmeniä tuhansia vuosia sitten räväkässä purkauksessa. Järvi on syvä kuin synti, maksimissaan 360 metriä, eikä siis jäädy talvellakaan. Rantoja reunustaa muutama tulivuori, joista yksi on aktiivinen ja tuprauttelee sauhua laavakupolistaan. Huolimatta vulkaanisesta alkuperästään vesi on kylmää ja järven silmä tumma.
Vaellettiin ensin pätkä Shikotsu-koon laskevan Bifue-joken vartta. Alue on kansallispuistoa, metsä rehevässä luonnontilassa. Joki on kirkasvetinen, vaikkakin humusta pyöri siellä täällä sateiden jäljiltä. Kaunis ilma oli houkutellut paikalle vain muutamia kalastajia. Muuten saatiin tehdä matkaa rauhassa aina ensimmäiselle putoukselle asti. Kikkailtiin uhkarohkeasti kosken kupeessa, kuten asiaan kuuluu, että saatiin pakolliset pätemiskuvat. Hetken veden pauhinaa kuunneltuamme ja syntyjä syviä mietittyämme palattiin autolle, jolla taitettiin lyhyt matka itse järven rannalle.
Shikotsu-järvi on kraaterijärvi halkaisijaltaan 12 kilometriä, syntynyt joitain kymmeniä tuhansia vuosia sitten räväkässä purkauksessa. Järvi on syvä kuin synti, maksimissaan 360 metriä, eikä siis jäädy talvellakaan. Rantoja reunustaa muutama tulivuori, joista yksi on aktiivinen ja tuprauttelee sauhua laavakupolistaan. Huolimatta vulkaanisesta alkuperästään vesi on kylmää ja järven silmä tumma.
Vaellettiin ensin pätkä Shikotsu-koon laskevan Bifue-joken vartta. Alue on kansallispuistoa, metsä rehevässä luonnontilassa. Joki on kirkasvetinen, vaikkakin humusta pyöri siellä täällä sateiden jäljiltä. Kaunis ilma oli houkutellut paikalle vain muutamia kalastajia. Muuten saatiin tehdä matkaa rauhassa aina ensimmäiselle putoukselle asti. Kikkailtiin uhkarohkeasti kosken kupeessa, kuten asiaan kuuluu, että saatiin pakolliset pätemiskuvat. Hetken veden pauhinaa kuunneltuamme ja syntyjä syviä mietittyämme palattiin autolle, jolla taitettiin lyhyt matka itse järven rannalle.
Bifue-joki, ei syvä joki
Kosken kuohuja
Järven hiekkaisilla rannoilla on muutama leirintäalue, ja hyvinvarusteltuja ovatkin. Leirielämä on kovassa huudossa Japanissa, varsinkin Hokkaidolla, joten palvelut ovat sen mukaisia - suihkut, vesipisteet, kioskit kaikki siistejä ja hyvin hoidettuja. Paikka painettiin välittömästi mieleen, se otetaan esille sopivan tilaisuuden tullen ja pystytetään leiri tontille. Muutama porukka olikin ottanut neuvosta vaarin ja käristi rannalla sopivasti nenään tuoksahtavaa lihaa grilleissään.
Perhokalastelija Shikotsu-kon aalloissa
Mt. Eniwa, yksi Shikotsu-kon rannoilla väijyvistä tulivuorista. Moni ei tiedä, että vuoden 1972 olympialaisissa vuoren huipulta tultiin alas alppilajien merkeissä.
2 kommenttia:
Kylläpä on taas rumia kuvia! En menis tonne kirveelläkään!
T: kateellinen urpo
Eilen taiskin olla Urpon päivä. Hyvää Urponpäivää!
Lähetä kommentti