Tilasimme palasen englanninkielistä Japania, The Japan Timesin, kotiin kannettuna joka aamu. Aivan sunnuntaiseen Helsingin Sanomat + aamupala -henkiseen fiilistelyyn ko. lehden kanssa ei pääse, mutta varsin informatiivisen luonteensa ansiosta kyseessä on toimiva ratkaisu.
Tilatessa netin kautta kävi ilmi, että maksu suoritetaan "collected", mitä ikinä se tarkoittikaan. Selvisihän se, kun puhelin soi viikonloppuna ja miesääni kertoi japaniksi mystisiä asioita (sain selvää sen verran, että sitä lehteä edustetaan). Väläytin omaa japanin kielen taitoani sanoen, että en juuri japania ymmärrä, preferoin lähinnä englantia. Kaveri vielä japaniksi siunailtuaan ja hetken emmittyään kysyi, että "When home?", johon vastasin, että siinä kuuden kintailla. "Tomorrow?" "Jees".
Sovittuun aikaan ilmestyi rahankerääjä ovelle ja maksu suoritettiin hyvässä yhteisymmärryksessä. Jälkeenpäin mietin, että helppo olisi apinaa koijata tässä maassa. Soitetaan kaasu/vesi/tv-kanava/internet -toimitsijan nimissä, tullaan käymään tekaistun laskun kanssa ja poistutaan rikkaampana. Se vatipää gaijin maksaa kuitenkin, että pääsee tilanteesta eroon!
Mistä juolahti taas mieleen, että sitä kieltä olisi syytä alkaa opiskelemaan...
1 kommentti:
Ai vitja, niin taas naurattaa taannoinen episodi meidän oven takana: terebi, nhk, sutikkaa olivat ainoat ymmärtämäni sanat sen keskustelun aikana. Pyysin pukumiehen sisälle ratsaamaan telkkarimme, jos vaikka olisi ollut kaupustelija, niin olisi ymmärtänyt ettei toista telkkaria juuri nyt kaivata. Häveliäänä ihmisenä ei tohtinut tulla... Siinä aikamme jankattiin eigoa ja nihongoa, ja tyyppi lähti hymyillen ja kumarrellen pois.
Kaverit kertoivat jälkeenpäin, että kyseessä oli telkkariluvantarkastaja perimässä maksua. Postilaatikostamme puuttui NHK:n tarra, minkä saa vasta, kun lupa on maksettu.
Eipä setä koskaan palannut.
Lähetä kommentti