Onigiri, tuo nälkäisen reissumiehen oiva pelastus. Halpa, helppo, maukas, terveellinen. Voiko enempää vaatia? Tajusin, että en ole muistanut hehkuttaa tätä lähes jokapäiväistä leipääni. Teen sen nyt.
Onigiri, riisikakku, on yksinkertaisesti nerokas keksintö. Se on monumentaalisen suosittu välipala Japanissa, allekirjoittaneelle yksi ensimmäisiä kosketuksia paikalliseen ruokakulttuuriin. Kapine on noin jääkiekon kokoinen ja muotoinen, mutta siitä ilmenee myös kolmiomaisia variaatioita. Mausteena kakun uumenissa on yleensä mätiä, lohta tai tonnikalamajoneesia. Vegevaihtoehtojakin löytyy, kaiken maailman umeboshit ja muut tsukemonot, mitä niitä nyt on. Koko komeus on kietaistu merilevään.
Reissuilla onigiri on tullut tutuksi. Joka kulmalla väijyvästä päivittäistavarakaupasta, konbiniista, kakkusen saa reilulla sadalla jenillä, mikä on nykyrahassa noin 80 senttiä. Yksi riittää välipalaksi, kaksi aamiaiseksi ja kolme paniikkilounaaksi.
Jos haluaa hifistellä, käsintehdyn onigirin voi ostaa siihen erikoistuneelta kauppiaalta. Pari sellaista ja biiru kourassa on heti parempi olo, vaikkapa puistoon on helppo mennä niine hyvine pätemään. Arvostan!
Itse asiassa, teenkin oodin sijasta haikun onigirille:
Kakku riisistä / matkamiestä helpottaa / kera oluen
3 kommenttia:
Lisää haikuja kiitos! Ja riisiä postissa.
Mäkin tajusin ihan vasta ihmetellä omaa tyhmyyttäni, kun en ole aiemmin tajunnut pyöräyttää jämäriisejä onigireiksi. Viime viikolla sattui olemaan lahjaksi saatu onigirimaustepussi kaapissa, niin vetaisin sesam-wakame-mikäliekalamauste purut riiseihin, pyöräytin kymmenen pyöreähköä kolmiota, kääräisin kelmuun ja heitin osan pakkaseen. Pikalounaita pakkasesta, ja jääkaapista pari mukaan kouluun. On se niin helppoa.
Hyvä vihje! Riisinkeitinkin tuli just hankittua, ei siihen mennytkään kuin kahdeksan kuukautta...
Lähetä kommentti