Kauden avauksen jälkeen lumitilanne Nisekossa muuttui radikaalisti. Kuten todettua, viime reissun lähtötohinoissa alkoi myös lumisade, joka jatkui ankarana neljä päivää muuttaen Annupurin siksi puuteritaivaaksi, jona se legendoissa tunnetaan. Raportit paikalta muuttuivat viikon aikana aina vaan mehukkaammiksi, kunnes joku totesi jumalien pian tulevan lihaksi vain päästäkseen iloittelemaan vuorelle. Minä, normaalia suuremmalla laskujärjellä varustettu kaveri, en vaan pystynyt Niskekon kutsua vastustamaan. Oli päästävä kokemaan se metrinen lumikertymä itse.
Suuntasin siis perheenjäsenten armoitetulla luvalla Nisekoon viime lauantaina. Päivä alkoi aurinkoisena, mutta Nisekon vieressä olevaa Kutchanin kylää lähestyttäessä taivas tummui ja aukesi päästäen lastin valkeaa vielä entistä lunta kolaavien paikallisten niskaan. Minua ei harmittanut.
Koska tapani mukaan pääsin liikkeelle varsin myöhään, parin ensimmäisen laskun perusteella parhaat mansikat oli jo poimittu. Kuitenkin jo siinä vaiheessa kävi ilmi, että lunta oli aivan mystinen määrä. Puuterilumesta käytän termiä ”liikaa” äärimmäisen suurella varauksella, mutta välillä sitä oli niin mörkönä, että ottaen huomioon Nisekon loivahkon kokonaisprofiilin siitä oli oma haittansa. Tuli jopa mieleen paikan ilkeämielinen lempinimi ”Flatseko”, kun jälleen kerran vauhti pysähtyi kuin seinään lumen kertyessä vyötärölle asti...
Joka tapauksessa, face shotit olivat sinä eeppisenä lauantaina herkässä. Väkeä ei ollut vielä laumoiksi asti, joten omaa hauskaa sai pitää muutamilla mehustelupaikoilla. Jos kauden avaus ei osunut säiden osalta nappiin, nyt napsahti kelit niin kohdilleen, että kypärä tärisi. Viiden tunnin lipun hiipuessa loppuun lumisade vain jatkui, vaivoin sain repäistyä itseni irti puuterilumen syleilystä. Tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti