Tavan hiihtopummit, lautalissut ja kyykkääjätkin Nisekon kupeilla ovat kieli pitkällä odotelleet uuden alueen avautumista suurelle yleisölle. Mizuno no sawa -kurun laskukuntoa on seurattu usean vuoden ajan, paikalla on häärinyt lauma lumivyöryeksperttejä pommeineen ja monimutkaisine tutkimusvälineineen samalla kun lipeväkieliset lobbaajat ovat maanitelleet Kutchanin kaupunginisiä antamaan armollisen suostumuksensa hankkeeseen. Alue tunnetaan nimittäin lumivyöryistään, joissa on muutama onneton sielu menehtynytkin. Lupa oli tiukassa.
Alue on viimein avattu. Minäkin tahdoin kokea, miltä tuntuisi laskea tätä salaperäistä neitseellistä kurua. Osallistuin eräänä kauniina talviaamuna 2000 jenillä lyhyelle pakolliselle luennolle alueen vaaroista, jonka japaniksi kuunneltuani sain lupalapun. Lupa ei kuitenkaan taannut vapaata pääsyä mäkeen, vaan mestoille piti ja pitää edelleen hiihdellä oppaan seurassa, opasta seuraten. Nöyrryin ja suostuin ehtoihin. Jonossa hiihtelimme Niseko Villagen gondolihissin yläaseman alapuolelle kuin köyhän talon porsaat. Sitten opas ilmoitti, että tuli vapaa, antaa mennä. Ja minähän menin. Aurinko paistoi, uutta lunta oli polviin. Nauratti. Ensin koskematon hissilinja, josta tiukka kurvi oikealle harvaan metsään kohti kurun pohjaa. Harvoin sitä pääsee vielä aamukymmenenkin jälkeen tikkaamaan koskematonta palstaa heti hissiasemalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti