Ulkona satelee lunta jo entisestään vaikuttavan lumivaipan päälle. Se pistää miettimään, että miksi nimeltämainitsemattomassa Suomessa, varsinkin etelä-sellaisessa kärsitään lumen ja pakkasen aiheuttamista ongelmista, kun se talvi ei varsinaisesti ole mikään harvinainen ilmiö ko. leveysaseilla? Välillä uutisia lukiessa tulee mieleen, että kyseessä on Välimeren valtio, jonka lumisateet lamauttavat täysin. Autot ajelevat ojaan kuin itsestään, lumet jäävät kadunvarsiin ja kansalaisille jaetaan pelastusviranomaisten toimesta hätäohjeita. VR:n kädettömyys on vertaansa vailla; poikkeuksellinen talvi, my ass... Täällä talvi on aina poikkeuksellinen, silti junat kulkevat ajallaan.
Sapporo saa maailman miljoonakaupungeista eniten lunta niskaansa. Vuotuinen lumikertymä on keskimäärin viitisen metriä ja maksimi lumensyvyys metrin. Nastarenkaat on kielletty. Suolausta ei juuri käytetä. Miten täällä pidetään kadut auki ja julkinen liikenne ajallaan pyörimässä, miksi kenenkään ei tarvitse huutaa talkkaria, poliisia, armeijaa tai Anjaa apuun? Talvikunnossapidon budjetti on suhteessa samaa luokkaa Helsingin kanssa, joten raha tai sen puute ei voi olla selitys. Leveät kadut ja kadunvarsipysäköinnin puute on Sapporossa eduksi, mutta lapioitava pinta-ala on reilusti suurempi.
En aio käydä tässä sen tarkemmin vertailemaan kaupunkien talvikunnossapidon toimintasuunnitelmia tai analysoimaan eri lumensiirtomenetelmien tehokkuutta. Tulkoon vaikka Helsingin rakennusvirasto opintomatkalle katsomaan miten homma hoidetaan. Sen kuitenkin sanon, että talkoohenkeä ja oma-aloitteisuutta paikallisista löytyy roppakaupalla enemmän kuin helsinkiläisistä. Lumisateen jälkeen ihmiset purkautuvat kaduille, kauppiaat ja yrittäjän lapioivat kilpaa liikkeidensä edustoja. Kaveri kertoi nähneensä Nisekon matkallaan koko kylän lumenluontitouhuissa. Tunnin rehkiminen on pieni hinta siitä, että saadaan kadut ajokuntoon ja jalkakäytävät puhtaiksi. Ruikutus pyllyyn ja kola käteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti