Avaan päivien piristykseksi uuden ala-allegorian blogiini, otteita reissumiehen päiväkirjasta. Tarkoituksena on jakaa uskomattomia sattumuksia, hienoja hetkiä ja jäätäviä pettymyksiä työmatkojen varrelta. Niitähän riittää.
Pistäydyimme asiakasvisiitin päälle Valkoisen Ketun onsenissa Enassa. Se vasta verraton paikka olikin! Olimme ainoat asiakkaat, rouvan valmistellessa kylpyä naputtelimme tatamihuoneessa viimeiset raportit menemään. Kiitos modernin teknologian, töiltä ei pääse karkuun edes onsenissa...
Rikintuoksuisen suihkun kautta tulikuumaan onseniin solahtaminen oli taas parhautta. Itse allas oli pieni, kerrostalon kokoisen kiven kainalossa höyryävä pulju. Alempana virtasi joki, sade ropisi katokseen. Keho ja mieli lepäsi. Onsenin vesi oli parasta a-luokkaa - kirkasta, kuumaa, mineraalintuoksuista lievällä rikin jälkimaulla. Vesissä on eroja.
Lotraamisen jälkeen myöhäinen lounas, ankeriasta riisipedillä. Näitä työpäiviä lisää.
2 kommenttia:
Voi vitsi että on hienon näköinen paikka, ei voi muuta sanoa!
Aivan upean näköistä, ja mikä parasta, missään ei näy lunta:)
Lähetä kommentti