tiistai 16. helmikuuta 2010

Luistelufanitusta

Tänään toimistolla lounaan päätteeksi katseltiin lähetystä Vancouverista, suorana. Miesten lyhyen matkan pikaluistelu. Suomen toivo Poutala oli ensimmäisen kierroksen jälkeen ykkösenä. Toisella kierroksella pöydän ääressä oli jännittynyt tunnelma. Japanilaisjohdossa mentiin jonkin aikaa, teekuppeja kilisteltiin. Korean poika kiilasi kärkeen. Viimeisenä parina oli Poutala ja Kato-san. Suomi - Japani maaottelu. Titaanien taisto. Poutala räpisteli kaarteessa, tippui vauhdista, jäi viidenneksi. Pettymys ja riemu saman pöydän ääressä. Mutta ei niin sietämätön, kuin Suomi - Ruotsi -peleissä. Itse asiassa, Japanin tuplamitali tuntui ihan hyvältä.

Väliajalla näytettiin kannustuskuvaa livenä luistelustaran entisestä koulusta, työpaikasta (siltä se näytti, neukkarissa tuolit rivissä ja väki firman kledjuissa hihkumassa) sekä todennäköisesti paikallisesta ompeluseurasta. Kaikki aivan pähkinöinä, viirit liehuivat ja pillit soivat, mummot unelmavävyn kuva silmissään. Vaikea kuvitella, että Poutalan rykäisyn ajaksi kaikki Suomen koululaiset kokoontuisivat jumppasaliin katsomaan suoritusta screeniltä ja loput kansasta Sports Academyyn mölisemään ja läiskimään toisiaan selkään virttyneet Leijonat 1995 -paidat päällä...

Ei kommentteja: