Sushikalaa

Eilinen ei koskaan enää palaa, ja töiden osalta hyvä niin. Turha sessio, seisoskelua ja odottelua. Illalla työturvallisuuskurssi, jonka japaninkielisyyden ansiosta siitä oli minulle suunnilleen yhtä paljon hyötyä kuin laamanhoitoworkshopista. Mutta, maassa maan tavalla, asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat, ja niin edespäin.

Kurssin jälkeen pysähdyttiin kaiten-zushi –paikkaan, eli sellaiseen sushiravintolaan, jossa annokset pyörivät liukuhihnalla pöytien vieritse. Siitä voi kukin tarttua haluamaansa settiin. Annokset on hinnoiteltu eksklusiivisuuden mukaan, eli suurin piirtein merenelävän tavoitettavuuden ja laadun perusteella. Tavallisesti lautasen väri paljastaa hinnan, joka pyörii sadan ja viidensadan jenin välillä sisältäen 1-4 palaa.

Herkkusettiä pukkaa.

Monesti olen kaiten­-zushin ovista kulkenut, mutta tämä paikka oli poikkeuksellisesti valjastanut modernin tietotekniikan käyttöönsä. Vanhanaikaisen liukuhihnan lisäksi jokaisessa pöydässä oli kosketusnäyttö, josta saattoi tilata haluamansa palan. Hetken vartoomisen jälkeen erillistä junarataa pyyhälsi sushi-express kuljettaen juuri tilattua lautasta. Tällaisen manööverin etu, oli sitten kyseessä sähköinen tai verbaalinen tilaus, on annoksen tuoreuden varmistaminen. Herra ties kuinka kauan muut pökäleet ovat pyörineet karusellissa!

Tilaa yltä tai nappaa alta. Toimii.

Sushista on pikku hiljaa muodostunut itselle ykkössafka. Vaikka ruokavariaatioiden määrä täällä on hengästyttävä, niin sushi on kaikessa yksinkertaisuudessaan monipuolista, terveellistä, hyvää ja sitä on helppo lappoa vain tarvittava määrä tuulensuojaan ilman, että lautaselle jää keko ylijäämää tai mahaan kurniva nälkä. Lisäksi kaiten-zushi on tavoittanut sen pikaruokailun ytimen, johon mäkit ja muut heset eivät koskaan yllä: istu pöytään ja tartu lautaseen.