...myrskytuuli ulvoi vaijereissa, lumen ja hileen välimallia vihmoi ikkunoihin ja näkyvyys oli suttuinen. Ei hyvältä näyttänyt, taaskaan.
Mutta miten kettuun päästiin? Perjantaina vedettiin proffan ja parin muun jampan kanssa pitkän kaavan mukaan illallinen ranskalaisessa raflassa, viidelläkympillä pari alkuruokaa, pääruoka ja parit jälkkärit, kahvit ja puolikas viinipottu. Resuneerattiin skimbaushommia ja päätettiin lähteä lauantaina porukalla Kokusaihin.
Näkyy kuin Sapporo Kokusain huipulta, eli siis kyllä!
Päivän kasari-bongaus. Huomaa autenttinen monoski.
Näin myös tehtiin. Aamupäivä meni palautellessa suksien kanssa toimimista proffan mieleen, sitten paloi käämit (ehkä molemmilta) ja mies vaihtoi iltapäiväksi tutumman lumilaudan alle. Parit kivat siivut toispuol naruja, siinä urheilut. Illalla poikettiin hämmentävään onseniin, aitoon rikinkatkuiseen vulkaaniseen ulkoaltaaseen keskellä jontkaa, jonka yhteydessä intialainen ravintola. Luonnollisesti.
Valojen keskellä vulkaaninen kylpy
Sunnuntaiaamun suunnitelmat lähteä Nisekoon kärsivät kolauksen, kun interwebbisivut kertoivat myrskytuulen puhaltelevan siellä suunnalla. Keräsin kuitenkin kamani ja painuin autolla valkoiseen tuiskuun, joka todellakin vaikutti jo Sapporossa. Perillä Moiwa oli tietysti tuulen takia kiinni. Seuraavana jonossa oli Annupuri. Kuinka ollakaan, siellä gondolihissi pyöritti jengiä huipulle, minäkin menin mukaan. Pari ensimmäistä laskua oli epämääräistä sätkimistä ja päämäärätöntä pehmeän lumen metsästämistä totaalisessa white-outissa.
Ketun bongaus muutti fiilarit ja homma pyörähti isommalle rattaalle. Kolmosportin takaa löytyi pari mukiinmenevää pätkää, mutta parempaa oli luvassa. Lounaan jälkeen ryykäsin parin vanhemman jenkin kanssa hissiin, jotka auliisti kutsuivat mukaan puuteri-iloitteluun narujen taa. Ja hitto, siellähän sitä oli. Sopivan jyrkkää metsää, syvää lunta, pitkää siivua, vähän porukkaa. Uutta lunta tuli taivaan täydeltä auliisti peittämään vanhat jäljet jo yhden gondolinousun aikana.
Yksi jenkeistä tuntui olevan kova luu, vajaa viiskymppinen kaveri, kiertänyt laskemassa ympäri palloa, laskuvauhti sen mukainen. Oli helvetin mukavaa painella todella taitavan kaiffarin perässä omia rajoja hakien. Kolmannen laskun aikana kävin tovin jossain uskomattomassa zen-tilassa; reitti oli selvä vaikka loppua ei näkynyt, käännökset puiden välissä tulivat kuin itsestään, lumi pöllysi naamalle, pääkoppa täysin tabula rasana. Vuori oli minuun ja minä vuoreen tyytyväinen.
Laskujen jälkeen turistiin takkatulen ääressä mukavia, tarjosivat vielä kahvit ja napanderit. Arvostan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti