Idolille sopimatonta käytöstä

Äsken lounaalla televisiosta tuli kuvaa nuoresta miehestä, joka astui pressihuoneeseen salamavalojen välkkeeseen. Lyhyt kumarrus ovella, jonka jälkeen tämä vakavailmeinen nuorukainen asettui pöydän ääreen, ilmeestä päätellen teloituskomppanian eteen. Huoneessa oli valehtelematta sata toimittajaa.

Lähikuva paljasti puuteroidut kasvot. Varmasti kalpea meikin alla. Miehen koko olemus kieli valtavasti katumuksesta (muistelkaapa Studio Julmahuvin dopingskandaalin uutta, dramaattista käännettä; Korpelan asennossa jotain samaa). Tulossa oli selvästi vuosisadan anteeksipyyntö.

Hiljaisella äänellä, katse alas luotuna mies aloitti tuhkan karistelun päälleen. Minulle kerrottiin, että kyseessä on japanilainen idoli nimeltään Tsuyoshi Kusanagi, erään poikabändin jäsen, kolmekymppinen, hiljainen kaveri. Epäilin kaverin vähintään tappaneen jonkun faninsa, mutta kuinka väärässä olinkaan: pikku rähinäkännissä huudellut tokiolaisessa puistossa ilman vaatteita. Toistan: huudellut kännissä. Alasti. Tyhjässä puistossa, keskellä yötä. Poliisi korjannut miehen talteen, joviaalisti suorittanut vielä kotietsinnän. Ei täällä voi käyttäytyä miten vaan!

Suomalaiset rokkikukot saisivat olla jatkuvasti kumartelemassa ja anteeksipyytelemässä, jos samanlainen kulttuuri olisi vallalla. Ajatelkaapa vaikka Hulkon poikaa: eihän se raukka ehtisi edes skulata skebaa, kun pitäisi ravata tiedotustilaisuudesta toiseen. Ja siinä sivussa vetästä pienet lonkerohumalat.

Pressihuoneesta siirryttiin sujuvasti triviaaleihin uutisiin, sivuttiin kolmen sekunnin verran sikainfluenssaa, kunnes palattiin takaisin päivän polttavaan anteeksipyyntöön. Että asiat tärkeysjärjestykseen. Morjens.