Irti Osakassa ja Kiotossa

Hyppäsin juoksupyörästä hetkeksi syrjään viime viikolla. Tilaisuus ja tekosyy ko. rohkeaan vetoon tarjoutui, kun allekirjoittaneen vanhemmat saapuivat Osakaan lomailumielellä. Maanantaina tutustutin porukat okonomiyakin saloihin ohimennen reissuillani, mutta perjantaina otin vapaata lähteäkseni Kiotoon (siis Kyōtoon, paikallisella murteella, toim. huom.) joukon jatkeeksi ihmettelemään entisen imperiaalisen pääkaupungin pärinää.

Tämäkin piti nähdä, Kultainen temppeli eli Kinkaku-ji

Temppelin kellojen kolkuttelijoita, ns. turisteja

Kun oli nöyrästi muiden turistien kanssa kierretty kieltämättä vakuuttava Kinkaku-ji, porukan naisväki siirtyi ostoksille ja miesväki joviaalisti oluelle. Kioto on todella sympaattisen oloinen kaupunki, levittäytynyt viheriäisten kukkuloiden väliin, kätkee sisuksiinsa wanhaa Japania, maailmanperintökohteita ja geishoja. Yhtään ko. naisammatin edustajaa en nähnyt, lienevät olleet siestalla koko sakki. Olisin minäkin ollut, itse asiassa, siinä mukavassa kesäsäässä!

En ole mikään kalamies sanan varsinaisessa merkityksessä, se myönnettäköön, mutta sashimi maistuu aina. Lauantaina raa'an kalan ja itsen välissä oli kuitenkin tonneittain (tarkalleen ottaen 314 tonnin verran) pleksiä, Osakan akvaariossa juuri. Kun sai katseen tarkennettua ohi innoissaan alleen laskevien lapsien ja kameroineen heiluvien hikisten perheenisien itse pääosan esittäjiin, niin paikka oli todellakin pääsylipun kieltämättä merisuolaisen hinnan veroinen.

Möhkäkalaakin kiinnostaa

Pingviini löysi kaverin peilistä. Look at yourself!

Meduusan perkeleet

THE rapu, jättiläistaskurapu.

Sunnuntaina pyhä valkeni taas Sapporossa, josta suivaantuneena tartuin pyörää sarvista ja poljin reidet tukkoon tuikeassa vastatuulessa. Tuli jossain puistossakin käytyä, ensi kerralla ehkä jopa kameran kanssa...