Ankerias, tuo järvien liukas luikku, Sargassomeren pikku samurai. Paikallisella kielellä kutsuttu unagi (tai halvempi suolaisen veden serkkunsa anago) on suosittu herkku täällä, joka maistuu myös itselle, etenkin paistettuna riisipedillä.
Näin taas eräänä päivänä menimme lounaalle ko. eläviin erikoistuneeseen ravitsemusliikkeeseen. Annoksen ollessa jo osin matkalla kohti happoista määränpäätään muistin kaivaa kameran laukusta ja napata kulhosta kuvan muiden ruokaotosten rinnalle. Siihen kollega naurahtaen totesi, että hänelläpä on stoori aiheeseen liittyen. Kaverin muinainen esimies harrasti, tai oikeastaan omasi pakkomielteen unagi-annosten kuvaamisesta. Kokoelma kattoi satoja fotoja, joita hän auliisti muille esitteli ja työaikana japanilaisella tehokkuudella järjesti.
Lupasin, että en missään olosuhteissa sorru vastaavaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti