Tarkoitan, että maisema ja luonto on välillä veret seisauttavan kaunista. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, minkä fiiliksen vuoret saavat minussa aikaan... Surullista kyllä, kaikki se on pilattu uskomattoman tympeällä rakennustyylillä ja tavalla jättää hylätyt talot ja majat rapistumaan. Jopa keskellä suurkaupunkia saattaa törmätä lahonneeseen hökkeliin. Miksi sitä ei voida purkaa, mene ja tiedä. Liekö syynä äärimmilleen viety toisen omaisuuden kunnioitus.
Toki täältä löytyy esteettistäkin tapaa rakentaa yhteisöjä, välillä maaseudulla näkee taloryhmiä vanhaan japanilaiseen tyyliin pystytettynä. Toisaalta, esimerkiksi suurkaupunkien hämyisillä kujilla on ainakin omaa silmää viehättävää pittoreskia urbaania rappiota, joka tietysti yöllä vain paranee kiitos neonvalaistuksen ja väentungoksen. Sitten on Sapporon keskustan kaltaista mitäänsanomattomuutta.
Kuitenkin suurin osa isommista kaupungeista, toisin sanoen joka puolelle vuorten väliin levittäytyvästä asutuksesta, on tympeää, rumaa ja rapistuvaa. Samoin monet luonnonkohteiden lähelle rakennetut hotellit ja kylpylät muistuttavat enemmän entisen Neuvostoliiton aikaisia sotilastukikohtia kuin lomakohteita, joten ne pistävät silmään kuin Edelfeltin tauluun tuherrettu kirkkovene. Junan ikkunasta katsellessa radanvarret tuntuvat olevan täynnä hylätyn näköisiä teollisuushalleja, joiden pystyttämisessä ei ole aaltopeltiä säästetty. Maanjäristysten varalta ilmassa riippuvat sähkölinjat tuovat oman lisänsä betonikuutioiksi naamioitujen talojen täplittämiin taajamiin. Rakennustyylien sekamelskassa ei ole mitään logiikkaa. Kaiken keskellä ja väleissä on ruostetta, jätettä, hylättyä omaisuutta ja rikkakasveja, jotka on yritetty peittää mainoskylttien ja juoma-automaattien taakse.
Jaksan ihmetellä tämän esteettisyydestään kuuluisan kansan pimeää puolta, joka asuu moisissa kuutioissa slummimaisissa asuinkortteleissa. Olen kuitenkin järkeillyt, että japanilainen esteettisyys ulottuu vain pieniin artikkeleihin ja yksityiskohtiin. Makrotason kauneutta ei arvosteta, luonto tietysti poislukien.
Sääli sinänsä.
3 kommenttia:
Yllä olevassa kuvassa näyttäisi(3. alhaalta), että ollaan vähintäänkin detroitin esikaupunkialueella.
T: esteettisyyden m(a)isteri
Erona on vaan se, että täällä vastaan tulee laihoja pieniä miehiä hyvät mielessään...
Mut silti, vaikka talo ja alue ois karsean ruma, niin se on huomattavaa, että pienimmätkin kolot pihamaalla tai seinän juurella tai missä vaan mihin mahtuu sentti tilaa on kylvetty täyteen kasveja, puita, palmuja, mitä vaan vehreää pöheikköä. Sekin pistää ihmetyttämään. Että kyllä ne kaunistaa niitä yrittävät sentään jollain tavalla. Ainakin täällä Honshun saarella.
Lähetä kommentti