Tuli aika uusia viisumi. Sitähän ei Japaniin myönnetä kuin vuodeksi kerrallaan, paitsi poikkeustapauksissa. En ole poikkeustapaus, joten marssin Sapporon maahanmuuttovirastoon. Olen jo aikaisemmin käynyt siellä hakemassa re-entry -lupia, mutta silloin seurassa oli aboriginaali kielitaitonsa kanssa.
Nyt olin omillani. Ajattelin loogisesti, että tottahan maahanmuuttovirastossa pärjää englannilla, koska kyseessä on nimenomaan maahanmuutto ja englanti, tuo globaaleista kielistä kielin, olisi luonnollinen valinta kenen vaan siellä asiaansa toimittaa. Kuinka väärässä olinkaan!
Siellä mitään englantia puhuttu. Kaavakkeet sain täytettyä, koska viraston setä ymmärsi sanan "visa", ja koska ne olivat kaksikieliset, mutta sitten kielimuuri nousi vastaan. Minulta puuttui jotain proopuskoja (joita ei tietenkään mainittu webbisivuilla), ja setä ei saanut kerrottua minulle, mitä lappusia pitää hakemuksen kyljessä olla. Sain lopulta ohjeen (japaninkielisen...) kouraani, jonka kanssa marssin toimistolle kollegoilta apua pyytämään.
Äkkinäinen voisi luulla, että englannin kielen taito on edellytys olla töissä maahanmuuttovirastossa; kaikki immigrantit (esim. minä) kun eivät osaa sitä paikallista murretta heti kättelyssä. Paikalla oli muitakin avuttomia, mutta kaikilla oli tulkit mukanaan. Helvetti, viereisen hampurilaispaikan tarjoilija osaa englantia, pitäisikö sinne mennä viisumihakemusta täyttämään, kun ei alan virastossa pystytä? Uskomatonta.
2 kommenttia:
Nyt on blogisti niin kovin kriittiseksi ryhtynyt. Ensin pannaan arkkitehtuuri lättänäksi, tyyliin Seppo Räty "Japani on ruma maa". Sitten saavat kyytiä poloiset maahanmuuttoviranomaiset.Tällähän vaan pyritään estämään ettette jää sinne ikuisesti Nipponin sosiaaliturvaa nauttimaan.
Kuten sanottua, se kuherruskuukausi on ohitse ja punavalkeat lasit pyyhkäisty naamalta. Todennäköisesti tähän pyrkivätkin, paikalliset.
Seppo on viisas mies.
Lähetä kommentti