Mäkihyppy on sekin suosittu harrastus Japanissa. Törmäsin jokin aika sitten Sapporon asemalla suomalaiseen yhdistetyn valmentajaan, joka kaitsee paikallista mäkihyppyjoukkuetta. Kuten moni muukin urheiluseura, tämäkin joukkue on erään yrityksen siipien suojassa oleva projekti (vrt. Nippon-ham Fighters edellisestä vuodatuksesta). Jokin aika sitten yakitori- ja olutpitoisella yöjuoksulla kaveri kehotti tulemaan paikan päälle treenejä katsomaan. Otin neuvosta vaarin ja tänä aurinkoisen lämpimänä lokakuun päivänä tartuin maastopyörää sarvista polkaistakseni Miyanomorin normaalimäelle. Kyseinen hyppyri rakennettiin 1972 olympialaisia varten, mäkiennätys 102,5 m (kiitän tästäkin hajatiedosta Wikipediaa).
Ensimmäinen havainto oli se, että viimeisen vuoden aikana vain tasasella polkeneelle muutaman sadan metrin nousu pistää hengästyttämään. Toinen oli se, että varsinkin mäkisen reitin kyseessä ollen kannattaa katsoa reitti tarkaan etukäteen, että ei tule turhia puuskutuksia. Pääsin kuitenkin hengissä perille ja seurasin puolisen tuntia hyppytreenejä. Luistaa se suksi muovimäessäkin, kun tarpeeksi kastellaan.
Otin ja polkaisin pidemmän kaavan mukaan takaisin. Oli vaihteeksi mukavaa kohdata pyörän selässä myös ylä- ja alamäkiä. Luonto oli alkavassa syystunnelmassa, puut kellersivät jo rinteillä. Pari kuvaa tältä ihanalta syysretkeltä ohessa.
Tämä kaveri jäi vain joitain kymmeniä metrejä mäkiennätyksestä
Pahvipoliisi väijyy pahaa-aavistamatonta ajajaa pylvään takana
Sapporo, olympiakaupunki. Get over it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti