Idolille sopimatonta käytöstä

Äsken lounaalla televisiosta tuli kuvaa nuoresta miehestä, joka astui pressihuoneeseen salamavalojen välkkeeseen. Lyhyt kumarrus ovella, jonka jälkeen tämä vakavailmeinen nuorukainen asettui pöydän ääreen, ilmeestä päätellen teloituskomppanian eteen. Huoneessa oli valehtelematta sata toimittajaa.

Lähikuva paljasti puuteroidut kasvot. Varmasti kalpea meikin alla. Miehen koko olemus kieli valtavasti katumuksesta (muistelkaapa Studio Julmahuvin dopingskandaalin uutta, dramaattista käännettä; Korpelan asennossa jotain samaa). Tulossa oli selvästi vuosisadan anteeksipyyntö.

Hiljaisella äänellä, katse alas luotuna mies aloitti tuhkan karistelun päälleen. Minulle kerrottiin, että kyseessä on japanilainen idoli nimeltään Tsuyoshi Kusanagi, erään poikabändin jäsen, kolmekymppinen, hiljainen kaveri. Epäilin kaverin vähintään tappaneen jonkun faninsa, mutta kuinka väärässä olinkaan: pikku rähinäkännissä huudellut tokiolaisessa puistossa ilman vaatteita. Toistan: huudellut kännissä. Alasti. Tyhjässä puistossa, keskellä yötä. Poliisi korjannut miehen talteen, joviaalisti suorittanut vielä kotietsinnän. Ei täällä voi käyttäytyä miten vaan!

Suomalaiset rokkikukot saisivat olla jatkuvasti kumartelemassa ja anteeksipyytelemässä, jos samanlainen kulttuuri olisi vallalla. Ajatelkaapa vaikka Hulkon poikaa: eihän se raukka ehtisi edes skulata skebaa, kun pitäisi ravata tiedotustilaisuudesta toiseen. Ja siinä sivussa vetästä pienet lonkerohumalat.

Pressihuoneesta siirryttiin sujuvasti triviaaleihin uutisiin, sivuttiin kolmen sekunnin verran sikainfluenssaa, kunnes palattiin takaisin päivän polttavaan anteeksipyyntöön. Että asiat tärkeysjärjestykseen. Morjens.

Ote reissumiehen elämästä, vol. 4

Tiistainen pyörähdys maakunnissa venyi puolellatoista vuorokaudella, syynä ärtynyt, ehkä jopa raivoisa asiakas, jota piti matkustaa kuuntelemaan ja lepyttelemään. Kaverin lähettämä sähköposti (joka minulle auliisti käännettiin) oli todella tyylikkäästi muotoiltu. Teksti oli jäntevästi artikuloitu, sävy kohteliaan, ehkä jopa korostetun muodollinen, mutta rivien välistä pystyi selvästi lukemaan pidätellyn suuttumuksen tai pettymyksen, ikään kuin värikkään maalauksen alta tarkoituksella kuultavan mustan kankaan. Selvästikään asiakas ei halunnut fiilistään meiltä kätkeä, mutta pyrki säilyttämään etäisen ja analyyttisen otteen. Otan varmasti tuleviin purkauksiin mallia ko. kirjeestä.

Muutaman taktiikkapalaverin (vastavihaakin vilauteltiin, että hyökkäys on se paras puolustus), ja preppauksen jälkeen lieväksi pettymyksekseni asiakas olikin jo melkoisen leppynyt. Ojennettiin makeiset kivassa käärössä, kumarreltiin, anteeksipyydeltiin ja nostettiin kissa asiallisesti pöydälle. Hyvä palaveri.

Visiitin jälkeen lonnittiin kaupungilla, aikaa piti tappaa pari tuntia ennen lentoa. Antikvariaatista löytyi pari CD:tä, tavaratalosta paita. Onseniin ei raaskittu mennä, se tehtiin jo eilen. Ajeltiin pikku hiljaa kentälle päin, kun päätös illallisesta syntyi. Lentoon oli tunti ja vartti. Kurvattiin mukavaan havaijilaistyyppiseen paikkaan, tilattiin sapuskat ja vilkuiltiin kelloa.

Kun viimeiset kahvitilkat imaistiin kitusiin, koneen lähtöön oli 40 minuuttia aikaa. Kymmenisen kilometriä kentälle, plus bonuksena vuokra-auton tankkaus. Sujuvasti sukkelaan, nasta laudassa, rahat tiskiin, kamat kantoon, avaimet pöydälle, check-inin tytöille hymyt, turvatarkastuksen rutiinit, portin skannaus ja 15 minuuttia aikaa koneen lähtöön. Ehdittiin vielä istua kaksi minuuttia, hitto raflassa olisi voinut ryystää toisenkin kupin kahvia.

Lennoista puheenollen, tilanne YTD: 30 lentoa ANA:lla, 20 JAL:lla, kahdeksan SAS:lla. Huomenna yksi lisää. Satasen rikkomispäivästä järjestän arvauskilpailun. Voittajalle lupaan c-kasetillisen lentoyhtiöiden tunnusmusiikkia, pimpelipom, samaa paskaa joka lennolla.

Irti Osakassa ja Kiotossa

Hyppäsin juoksupyörästä hetkeksi syrjään viime viikolla. Tilaisuus ja tekosyy ko. rohkeaan vetoon tarjoutui, kun allekirjoittaneen vanhemmat saapuivat Osakaan lomailumielellä. Maanantaina tutustutin porukat okonomiyakin saloihin ohimennen reissuillani, mutta perjantaina otin vapaata lähteäkseni Kiotoon (siis Kyōtoon, paikallisella murteella, toim. huom.) joukon jatkeeksi ihmettelemään entisen imperiaalisen pääkaupungin pärinää.

Tämäkin piti nähdä, Kultainen temppeli eli Kinkaku-ji

Temppelin kellojen kolkuttelijoita, ns. turisteja

Kun oli nöyrästi muiden turistien kanssa kierretty kieltämättä vakuuttava Kinkaku-ji, porukan naisväki siirtyi ostoksille ja miesväki joviaalisti oluelle. Kioto on todella sympaattisen oloinen kaupunki, levittäytynyt viheriäisten kukkuloiden väliin, kätkee sisuksiinsa wanhaa Japania, maailmanperintökohteita ja geishoja. Yhtään ko. naisammatin edustajaa en nähnyt, lienevät olleet siestalla koko sakki. Olisin minäkin ollut, itse asiassa, siinä mukavassa kesäsäässä!

En ole mikään kalamies sanan varsinaisessa merkityksessä, se myönnettäköön, mutta sashimi maistuu aina. Lauantaina raa'an kalan ja itsen välissä oli kuitenkin tonneittain (tarkalleen ottaen 314 tonnin verran) pleksiä, Osakan akvaariossa juuri. Kun sai katseen tarkennettua ohi innoissaan alleen laskevien lapsien ja kameroineen heiluvien hikisten perheenisien itse pääosan esittäjiin, niin paikka oli todellakin pääsylipun kieltämättä merisuolaisen hinnan veroinen.

Möhkäkalaakin kiinnostaa

Pingviini löysi kaverin peilistä. Look at yourself!

Meduusan perkeleet

THE rapu, jättiläistaskurapu.

Sunnuntaina pyhä valkeni taas Sapporossa, josta suivaantuneena tartuin pyörää sarvista ja poljin reidet tukkoon tuikeassa vastatuulessa. Tuli jossain puistossakin käytyä, ensi kerralla ehkä jopa kameran kanssa...

Fukuokassa

Terveiset Fukuokasta, Suomen kansa!

Tultiin illansuussa Kyushun saarelle. Huomenna olisi ohjelmassa asiakasvierailu, mutta ilta pyhitettiin kuuluisille joenvarren ruokakojuille.

Kuten aina, valinnan vaikeus riivaa kulkijaa rantabulevardilla. Keittiöpäälliköt huutelevat kutsuvasti, käristyvän ruoan tuoksut leijailevat ympäristössä ja kaljanhuuruinen puheensorina valuu korviin. Kollega äkkäsi gyoza -kojun, johon aseituimme välittömästi. Kyseessä on kiinalainen herkku, taikinanyytti täytettynä lihalla, katkaravuilla tahi vihanneksilla. Pökäle dipataan soijapohjaiseen, tulisesti maustettuun soossiin ja heitetään tuulensuojaan, jonka jälkeen uutta perään, ellei jopa olutta.

Kun lopulta huuhdeltiin viimeiset nyytit alas kurkusta, oli pimeys jo laskeutunut. Päätettiin kuitenkin mennä vielä parille.

Fukuokassa on melko napakka yöelämä. Ns. gentleman clubeja on useampi, kuten tämä kutsuvasti nimetty:

Jätettiin kerho kuitenkin väliin, mentiin perinteisempään ja jatkettiin iltaa.

Koti, nyt sisustettuna

Viime viikko hurahti arvovierasta kestitessä. Lähialueen sisustuskaupat tulivat tutuiksi, samoin kuin kuuluisa Hoheikyo-onsen Sapporon lähellä. Lopputuloksena kroppa haisi päivän lievästi mädälle kananmunalle, kiitos vulkaanisen kylvyn, ja asunto näyttää asuttavammalta, kiitos rakkaan kotihengettären. Liitänpä kostoksi pari kuvaa kämpästä, nyt kalusteet paikallaan.

Olkkari

Käytävän päässä muistutus elämän tarkoituksesta, ainakin yhdestä

Where the magic happens

Vierashuone, että tervetuloa vaan

Sunnuntaina viihdytin itseäni kaivamalla maastopyörän komerosta. Jotain öljyn tapaista oli mankeli vuotanut lattialle, muuten peli oli ajettavassa kuosissa. Uusin pyöräilyshortsein varustettuna (vanhat repesivät nivusesta varsin härskin näköisesti) sotkin pitkin Sapporon joenvartta pari tuntia. Ei ehkä oikeaa maastoa nälkäiselle xc-tykille, mutta leppoisaa menoa kivoissa maisemissa. Matkalla myös selvisi, että se epäilyttävä päästö varaston lattialla olikin nestettä levyjarrusta. Oli osin perkkeles teho kadonnut etutopparista. Pääsenpähän taas harjoittamaan elekieltä fillarikorjaamoon.

Ohjuksia ja satelliitteja

Lukijat ovat varmaan tietoisia Pohjois-Korean suorittamasta ohjuskokeesta. Tapahtunut laukaisu taidettiin mainita kotosuomenkin lehdistössä. Täällä asialta ei ole voinut välttyä. Juttu on ollut taattua lööppikamaa jo pari kuukautta. Viimeiset päivät ennen laukaisua ja päivät sen jälkeen ovat olleet jatkuvaa uutistykitystä, joka ainakin allekirjoittaneesta on saavuttanut jo ylisuuret mittasuhteet. Japanin kanta siihen, oliko kyseessä satelliitin laukaisu vai ohjuskoe, ei ole jäänyt epäselväksi.

OK, saatettaisiin Suomessakin olla hädissään, jos sisäänpäin kääntynyt, despootin johtama kommunistinen valtio naapurissa tehtailisi ohjuskokeita (ai niin, mutta niinhän tehtiinkin. Ne olivat tosin rauhanohjuksia). Tämä projektiili lensi vielä Japanin ylitse, mikä aiheutti kansalaisissa ylimääräistä ahdistusta. Ainakin osassa, osa on totaalisen kyllästynyt aiheeseen.

Japanin ohjuspuolustusjärjestelmä oli valmiustilassa, risteilijät parveilivat rannikkovesillä ja puolustusministeriöllä oli käsi hälytysnappulalla. Ilmeisen herkässä, koska ehtivät antaa kaksi väärää hälytystä, joista toinen ehti kuluttajille asti. Puolustusministeri saikin sitten kumarrella kameroiden edessä, että sumimasen vaan, anteeksi hätäisyytemme.

Teknisessä mielessä koe oli torso. Siirtyminen toisesta rakettivaiheesta kolmanteen ilmeisesti epäonnistui ja Taepodongin sukulainen tipahti suunniteltua lähemmäs, eli ohjusmarkkinoille Kim Jong tuskin teknologiallaan pääsee. Strategisessa mielessä koe taas oli onnistunut: PK sai lisänappuloita pelilaudalleen sekä Yhdysvaltain uuden presidentin ja YK:n välittömän huomion. Seuraavat viikot hurahtavat mukavasti lehtiä lukiessa, kuinka valtiot vääntävät peistä mahdollisista toimenpiteistä, oliko kyseessä ohjus vai satelliitti, rikottiinko YK:n päätöslauselmia, onko PK:n ydinohjelma uhka vai ei, kuka söi viimeisen kokousviinerin. Ja Mr. Il senkun paistattelee parrasvaloissa.

Pojalla on uusi mopo

Helpoin, kätevin ja muutenkin terveellisin tapa liikkua Sapporossa on sotkea polkupyörällä eli ns. mankelilla. Tämä oikeastaan siksi, että kaupunki on kurinalaisen ruutumittakaavainen ja tasainen kuin pannukakku. Lisäksi kaupungin asukkaat suhtauvat pyöräilijään ymmärtävästi: jalkakäytävällä pyöräilijälle annetaan tilaa ja kadunvarteen pysäköityjä lukittuja pyöriä ei juuri näpistellä.

Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria, moni tarjoaa vain pelkää tasaista sotkemista

Allekirjoittaneen maastopyörä ei ehkä ole paras valinta urbaaniin viidakkoon, joten tuin Japanin horjuvaa kansantaloutta ja hankin kaupunkiin istuvan katu-uskottavan citycruiserin. Kyllä nyt kelpaa joenvarren bulevardilla hapottaa reisilihaksensa!

Poika uuden moponsa selässä

Japani nähtynä hotellihuoneiden ikkunoista

Kuten nokkelimmat pokkelimmat ovat jo varmaan huomanneet, kirjoittaja matkustaa työnsä takia ahkerasti ympäri Japania. Kaupunkeja ja kyliä on plakkarissa parikymmentä, samoin hotelleja ko. taajamissa. Huomasin taannoin, että kuvakansioon on tahattomasti kertynyt useampi otos hotellihuoneen ikkunasta. Siispä, omaksi ratoksi ja muiden riesaksi, ohessa kuvasarja "Japani nähtynä hotellihuoneiden ikkunoista". Please enjoy.

Tokio.

Osaka.

Shikokuchuo.

Niseko.

Sendai.

Kochi.

Ylimääräinen jokeri: Sapporo.