Katastrofiturismia

Toya-järven rannalla vaikuttava Mt. Usu on yksi Japanin aktiivisimmista tulivuorista, purkautunut toistuvasti viime vuosisadalla ajaen alueen asukkaat evakkoon. Vuoden 2000 maaliskuussa maa alkoi enteilevästi täristä ja vulkaanisen toiminnan karaisemat lokaalit pakkasivat nyyttinsä lähteäkseen yön selkään tulivuoren vihan tieltä. Maaliskuun viimeisinä päivinä Mt. Usu aloittikin toimintansa jälleen, tuhoten sen rinteillä olevan asutuksen. Maa muokkautui, nousi ja laski, uusia kraatereita syntyi useampi ja tuhkapilvi pöllähteli kilometrien korkeuteen. Koko huhtikuun vuori syyti tavaraa maan uumenista kunnes kesällä vaikeni kerätäkseen voimiaan uuteen ponnistukseen. Henkilövahingoilta vältyttiin, aineellisilta ei.

Alue on jätetty autenttiseen tilaan.

Vahingot ovat edelleen nähtävissä Toya-järven eteläpuolella. Alueelle on rakennettu polku, jota pitkin uteliaat katastrofituristit pääsevät katselemaan romahtaneita rakennuksia, uudelleenmuokattua tieverkkoa ja hylättyä omaisuutta. Niin mekin vietimme rattoisan parituntisen aurinkoisella tulivuoren rinteellä haistellen rikkikaasuja, ihmetellen kraatereita ja purkauksen tuhoja.

Pysäköity vuonna 2000.

Terveiset kuumasta maan uumenesta!

Kivi taivaasta pikkuisen kraapaissut kylkeä.

Aivan varmasti tonttien hinnat ovat alueella naurettavan alhaiset (toisin kuin vakuutusten, epäilemättä), mutta täytyy todella ihmetellä ihmisten sitkeyttä - ken on valmis asumaan aktiivisen tulivuoren liepeillä, käsi ylös? Jos ennen muuttokuorman purkamista täytyy tarkistaa evakuointireitti ja -suunnitelma, niin saattaisi jäädä tekemättä kokonaan.

Halpoja tontteja tarjolla!

Paljonko kello on?

No katsopa tuosta.

Addiktoivaa!

Vaalihumua (tai -kumua)

Japanissa ollaan vaalitunnelmissa. Elokuun lopulla valitaan kansanäänestyksellä uusi eduskunta, jota gallupien mukaan saattaa pitkän tauon jälkeen vetää oppositiossa kyräillyt DPJ (Democratic Party of Japan) LDP:n (Liberal Democratic Party) jäädessä peräsimestä 54 vuoden katkeamattoman hallitusvastuun jälkeen. Suomen SDP (Sosialidemokraattinen Puolue) ei pärjää todennäköisesti näissäkään vaaleissa.

Äänestysoikeutta minulla muukalaisella ei ole, eikä muutenkaan tuo paikallinen politiikka kiinnosta. Eli äänestäköön vaan kansa minun puolestani. Yksi asia minua kuitenkin häiritsee. Oikeastaan ainoa yksityiskohta, joka Japanissa niin sanotusti vetää minulla täyttä mustiin (toinen voisi ehkä olla talvella juuttaan kuumiksi lämmitetyt junanvaunut).

Vaaliautot.

Nuo hiljakseen kaupungin katuja vaeltavat pakettiautot, lastatut puolueen banderolleilla, kovaäänisillä ja vaaliretoriikan taitavalla puhemiehellä tai -naisella. Toosista lähtevä melu on korvia särkevää, metallisena megafoneista pärähtelevät saarnat kaikuvat kerrostalojen väleissä. Kostean kuumuuden takia ikkunoita on pidettävä auki, jolloin posmotus saavuttaa unisen korvan herkästi - alkaahan julistus jo kello kahdeksalta lauantai-aamuna!

Kammottavaa on joutua kyseisen auton kanssa samaan liikenneruuhkaan. Mikään ei auta, vanha Hiace seuraa aivan kannoilla ja suoltaa puolueen ilosanomaa voimakkuudella, joka on noteerattu ennätysten kirjassa kovimmaksi japanilaisen aikaansaamaksi ääneksi. Kun ohi ei pääse, kovempaa ei pääse eikä pysähtyäkään voi, niin ottaahan tuo pattiin.

Pöyristyttävää, että harmonisen, aina toiset huomioon ottavan kasvatuksen saaneet japanilaiset a) sortuvat moiseen rauhanhäirintään b) sallivat ko. mölyvaunujen olemassaolon. Siksi odotan ehkä tavallista innokkaammin tulevia vaaleja. Että loppuisi se perkeleen möykkä.

Kylkiäinen

Välimallin huomio: ruokakaupassa oli lavatolkulla olutsixpäkkejä (jos tarkkoja ollaan, niin happoshua, ei olutta as we know it). Kunkin paketin kylkeen oli liiskattu houkutteleva kylkiäinen. Ostamatta jäi kuitenkin tällä kertaa, illan naposteltavat oli jo poimittu hyllyistä.

Eikä happoshu edes iske hienostuneeseen olutmakuhermooni.

Mikä lie kalmari.

Kesän palasia

Hyvää päivää, konnichiwa, arvoisat lukijani ja tervetuloa takaisin ihmeellisten Japanin-tarinoiden maailmaan. Kirjoittaja itse oli hetken kotosuomessa ja piti luovaa taukoa manaten sateista suvea, mutta nyt blogissa jälleen luvassa paikallisten mystisten tapojen ihmettelyä, raskaan työn kiroja, oman erinomaisuuden korostamista ja tyhjän mälväämistä.

Ennen sukeltamista Nipponin tummiin vesiin tarjoilen tuon viimeisiään vetelevän Suomen kesän palasia, nätisti kuvakollaashina. Olkaapa hyvät.

Tyyni.

Kesäsää.

Menköön valkeus.

The Kesäauto.

Heijastus.

Kurmee.

VAB.

Nimi.

Little Miss Midsummer.