Ollos huoleton, poikas valveil' on

Tiet, sillat ja padot olivat LDP:n lempilapsia, niitä rakennettiin sinnekin, missä niitä ei juuri tarvittu. Teitä pitää sittemmin huoltaa, päällystettä paikata, varsia siistiä ja oheistilpehööriä kunnostaa. Sitä varten Japanin teillä liikkuu armeija työmiehiä. Pienelläkin saitilla voi hääriä kymmeniä kavereita työn touhussa, joista kukaan ei juuri lapioon nojaile (Destia, ota opiksesi...).

Työmiesten rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi etuvartiossa, joskus myös työmaan puolessavälissä seisoo Lipunheiluttaja, tehtävänään varoittaa ripein lipunheilahduksin autoilijoita työmaasta. Joskus tämä veijari on pelkkä LED-taulu varoitustekstein. Joskus lipunheiluttaja on säälittävä ihmishahmoinen pahvitaulu, jossa sähkömoottori hoitaa miehen työn. Edistyneet työmaat saattavat käyttää työmieheksi puettua mallinuken tyyppistä robottia lippua heiluttamassa. Useimmiten Lipunheiluttaja on kuitenkin lihaa ja verta, jämäkkä työturvallisuuden vartija, joka ylväänä ja auringonpaahtamana jännetuppitulehduksenkin uhalla ilmoittaa edessäolevasta hidasteesta.

Tämä staattisempi Lipunheiluttaja vahtii kyyryssä olevan rikkaruohonkitkijän työrauhaa

Lipunheiluttajan lisäksi ihmisten huomiota herättämässä on muutama toinenkin ryhmä, Huutelijat ja Ohjaajat. Huutelijat seisovat vaaranpaikkojen lähellä siellä, missä liikutaan jalan.

Tämä itse teossa kuvattu Huutelija varoittaa työmatkalaisia toimimattomasta liukuportaasta Uenon asemalla

Ohjaajia Japani on holhousyhteiskuntana pullollaan. Työmailla Ohjaajat ovat paikallaan osoittamassa esim. kiertotien suuntaa (niitä olisi kaivattu esim. Hakamäentiellä aikanaan...), mutta bussin vieressä ovea osoittava kaveri on ehkä turhan vähällä palkkansa ansainnut. Että tuossa on bussissa ovi, jos et sitä vielä hoksannut, ole hyvä!

Tokio -> Sapporo blues

Kaupunkilaispojan sydän jäi taas kirkonkylälle, kun piti palata takaisin mualaispitäjään. Ei voi mitään, niin turvallinen ja rauhallinen paikka kun Sapporo onkin asua, Tokio päihittää päräyttävyydessään ko. Japanin Rovaniemen kuus-muna.

Sapporossa ei ole lainkaan groovea, ei svengiä eikä sykettä. Ei persoonaa, ei karismaa. Sapporo on Japanin Matti Vanhanen, Japanin ABC-liikenneasema, Japanin taloyhtiön tilinpäätös. Tasainen alusta, suorat kadut, harmaat talot. Pieni keskusta valtavan lähiön ympäröimänä. Ainoa nähtävyys on mäkihyppytorni vuodelta 1972, jonka näkee Lahdessakin kolmena. Ja Pasilan vanhaa asemaa muistuttava kellotorni.

Onneks ruoka on hyvää ja vuoret lähellä. Ei sitä muuten jaksais.

Ja Tokioon pääsee lentokoneella.

Access denied

Työmiehen piti saada nauttia onseninsa päivän päätteeksi. Muina miehinä häärimme työkaverin kanssa pukuhuoneessa lähes kelteisillämme, kun törmäsimme japanilaiseen joustamattomuuteen. Paikan vahtimestari / siivooja / tyhjäntoimittaja tuli köhimään selkämme taakse. Osoitteli minua ja puhisi kollegalleni jotain. Hän tulkkasi ja minulle selvisi, että olen persona non grata, minun pitää poistua välittömästi. Syynä säälittävän kokoinen tatuointi lapaluun päällä. Ei siinä muu auttanut kun vetää releet niskaan ja leuka rinnassa lampsia takaisin autolle.

Tatuoinnit on yleensä kielletty onseneissa, syystä että niillä koreilevat yakuzat halutaan pitää pois ihmisten silmistä. Uskon, että minua ei voi erehtyä luulemaan ko. rikollishaaran edustajaksi. Tämän tarkistin vielä tiskillä, että pidättekö minua tosiaan yakuzana, häh? Eivät kuitenkaan ymmärtäneet, kun englanniksi kysyin.

Ikinä ei allekirjoittanutta ole käännytetty onsenissa. Enkä ole kuullut keneltäkään, että ketään olisi. Yakuzankin olen kerran bongannut kylpemästä. Hetken asiaa pähkittyäni tulin siihen tulokseen, että kävin venäläisestä. Kyseinen kaupunki, Niigata, on venäläisten merimiesten ja turistien mielenkiinnon kohteena japanilaisten kauhuksi. Ympäri onsenia oli varoituskylttejä ja oheistuksia entisellä kotimaisella, aivan kuten kotosuomen kylpylöissäkin. Tatuointi antoi helpottavan tekosyyn poistaa venäläisen oloinen renttu onsenista. Spasiba dewa arimasen.

It's Obama time

Suuri karismaattinen johtaja Obama kävi ensimmäisellä virallisella visiitillään Japanissa. Epäilemättä muutaman päivän aikana vahvistettiin Japanin ja Yhdysvaltain suhdetta, muisteltiin menneitä ihan hyvällä, keskusteltiin Kiinan merkityksestä (presidentti vietti yhden yön Japanissa ja kolme Kiinassa, että siinä tärkeysjärjestys), pähkäiltiin porukassa ydinasekysymystä, manattiin maailman pahat diktatuurit syvimpään helvettiin ja syötiin sushia. Toivottavasti ei käynyt kuten George Bush vanhemmalle, joka vuonna 1992 virallisella illallisella epäilyttävän suupalan saatuaan ohjasi ns. paluuliikenteen Japanin pääministerin housuille tajuntansa välittömästi menettäen. Virallinen meriselitys oli yllättävä vatsaflunssa, mutta minä luulen kyseessä olleen yksinkertaisesti tottumattomuuden paikallisiin raakoihin mereneläviin...

Nykyhetkeen palaten, notkuin siis Obaman saapumishetkellä Hanedan lentokentällä. Ikkunan ääressä kohisi ihmislauma kameroineen, joten uteliaana tarkistin tilanteen. Lauman oli paikalle houkutellut kiitoradalla rullaileva Air Force One. Alla huonolaatuinen kuvatodiste. Voin liittää sen osaksi mahtavaa valtiomiesten kuljetusvälinebongauslistaani. Aikaisemmin siellä on melkoisella varmuudella Putinin Mersu Helsingissä, Kekkonen joskus hautajaissaatossaan ja, odottakaas, hmm... Näin kerran Kimmo Sasin Frankfurtin lentokentän loungessa, se tuli sitten samaan koneeseen. Sitä ei varmaan lasketa.

The Eagle has landed

Yōteizan

Porukat oli kylässä (kiitos vaan kaikille asianomaisille!), joten viikonlopun ratoksi päätimme tehdä syksyisen retken Nisekoon, ihan päiväseltään. Ilma oli kuin morsian - eipä ihme, että lähellä pelipaikkoja erään sillan kaiteen tuntumassa päivysti parvi valokuvaajia.

Asia kiinnosti meitäkin tavattomasti ja pysähdyimme kamerat laukaisuvalmiina katsomaan, että mikä se siellä kuvaajille esiintyy. Tämähän se:

Yotei-vuori oli uskaltautunut taas riisumaan pilviverhonsa ympäriltään ja paljastamaan lumihuippuisen lakensa. Sekös riemastutti. Etenkin talvella kyseinen vuori näyttää lähinnä tältä:

Tosin välillä innokasta valokuvaajaa onnistaa talvellakin:

Sananen vuoresta lienee paikallaan. Kyseessähän on aktiivinen tulivuori, jonka laki hipoo 1900 metrin rajapyykkiä merenpinnasta, ympäristöstään vuori kohoaa puolisentoista kilometriä. Historiankirjat eivät kerro purkauksista, mutta viisaat tiedemiehet ovat ajoittaneet vulkaanista toimintaa noin 3000 vuotta takaperin, tarkalleen tiistaina iltapäivän aikaan. Ulkomuotonsa takia vuori on saanut lempinimen "Pohjoisen Fuji". Yhdenmukaisuus on ällistyttävä!

Hallitsevan olemuksensa takia vuori on ollut useasti kameran etsimessä ja muistikortille on kertynyt mukavasti kuvia ko. töppyrästä. Iltojen iloksi jaan niistä tässä muutaman lisää: