Ajokorttiepisodi

Vuoden päivät kun on Japanissa ajanut kansainvälisellä ajokortilla tulee se vaihtaa viralliseen paikalliseen korttiin. Jos omistaisin vanhan suomalaisen paperisen ajokortin tai uuden EU-kortin, saisin japanilaisen vastaavan vilauksessa. Koska minulla on kuitenkin se ensimmäinen ohut muovinen läpyskä, se vajaa A5-kokoinen yhteenkään lompakkoon sopimaton esine, ei asia olekaan niin yksinkertainen. Koska siinä ei näy myöntämispäivämäärää (kortin täytyy olla myönnetty vähintään 3 kk ennen Japaniin muuttoa), niin Ajoneuvohallintokeskuksesta tarvitaan englanninkielinen ote ajokortista. Hinta ko. tulosteesta 21,60 euroa. Sekään ei luonnollisesti riitä, vaan ote täytyy kääntää japaniksi suurlähetystössä, hinta työstä 3900 jeniä (+ 600 postituskuluihin).

Proopuskat lopultakin kourassa marssin Sapporon ajokorttien myöntämiselimen tiloihin. Laskin arvokkaat paperit passin, gaijin-kortin ja sen suomalaisen ajokortin kera tiskille tädin tarkastettavaksi.

Kuinka ollakaan, japanilaista ajokorttia minulle ei tultaisi myöntämään. Syynä rikkinäinen ajokortti - kortin kulmasta puuttuu pala, koska eihän sen kokoinen lärpäke pärjää lompakoissa ehjänä. Huusin, itkin, uhkailin, matelin polvillani tädin edessä ja kiillotin vielä terveyssandaalinsa, mutta täti edusti joustamatonta japanilaista virastokulttuuria (tosiasiassa työkaverini yritti selittää tilannetta parhain päin ja minä nojailin tiskiin poissaolevan näköisenä). Täti kehtasi kuulemma huomauttaa vielä, että ajokortissa ei näy myöntämispäivämäärää, ihan kun en sitä tietäisi. Pidin sitä räikeänä loukkauksena vieressä olevaa Suomen Suurlähetystön virallista paperia kohtaan, josta tämä päivä käy ilmi.

Kyllä otti helvetti pattiin! Ajellaan sitten ilman korttia, perkele!!!

Hullu Matkamies Maan

Hullu Matkamies Maan

Lauletaan Paranoidin sävelellä

Sapporosta Niigataan,
Niigatasta Tokioon,
Tokiosta Yonagoon
Sieltä sitten Sapporoon

Sapporosta Nagoyaan
Nagoyasta Nakatsuun
Nakatsusta Sapporoon
Taasko mä reissun päällä oon?

Voiko kukaan mua auttaa?
Helpotusta tulossa, oh yeah

Äijät suuntaa vuoristoon
Viikonloppuna Nisekoon
Puuterilunta puseroon
Illalla olutta kolpakkoon

Ollos huoleton, poikas valveil' on

Tiet, sillat ja padot olivat LDP:n lempilapsia, niitä rakennettiin sinnekin, missä niitä ei juuri tarvittu. Teitä pitää sittemmin huoltaa, päällystettä paikata, varsia siistiä ja oheistilpehööriä kunnostaa. Sitä varten Japanin teillä liikkuu armeija työmiehiä. Pienelläkin saitilla voi hääriä kymmeniä kavereita työn touhussa, joista kukaan ei juuri lapioon nojaile (Destia, ota opiksesi...).

Työmiesten rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi etuvartiossa, joskus myös työmaan puolessavälissä seisoo Lipunheiluttaja, tehtävänään varoittaa ripein lipunheilahduksin autoilijoita työmaasta. Joskus tämä veijari on pelkkä LED-taulu varoitustekstein. Joskus lipunheiluttaja on säälittävä ihmishahmoinen pahvitaulu, jossa sähkömoottori hoitaa miehen työn. Edistyneet työmaat saattavat käyttää työmieheksi puettua mallinuken tyyppistä robottia lippua heiluttamassa. Useimmiten Lipunheiluttaja on kuitenkin lihaa ja verta, jämäkkä työturvallisuuden vartija, joka ylväänä ja auringonpaahtamana jännetuppitulehduksenkin uhalla ilmoittaa edessäolevasta hidasteesta.

Tämä staattisempi Lipunheiluttaja vahtii kyyryssä olevan rikkaruohonkitkijän työrauhaa

Lipunheiluttajan lisäksi ihmisten huomiota herättämässä on muutama toinenkin ryhmä, Huutelijat ja Ohjaajat. Huutelijat seisovat vaaranpaikkojen lähellä siellä, missä liikutaan jalan.

Tämä itse teossa kuvattu Huutelija varoittaa työmatkalaisia toimimattomasta liukuportaasta Uenon asemalla

Ohjaajia Japani on holhousyhteiskuntana pullollaan. Työmailla Ohjaajat ovat paikallaan osoittamassa esim. kiertotien suuntaa (niitä olisi kaivattu esim. Hakamäentiellä aikanaan...), mutta bussin vieressä ovea osoittava kaveri on ehkä turhan vähällä palkkansa ansainnut. Että tuossa on bussissa ovi, jos et sitä vielä hoksannut, ole hyvä!

Tokio -> Sapporo blues

Kaupunkilaispojan sydän jäi taas kirkonkylälle, kun piti palata takaisin mualaispitäjään. Ei voi mitään, niin turvallinen ja rauhallinen paikka kun Sapporo onkin asua, Tokio päihittää päräyttävyydessään ko. Japanin Rovaniemen kuus-muna.

Sapporossa ei ole lainkaan groovea, ei svengiä eikä sykettä. Ei persoonaa, ei karismaa. Sapporo on Japanin Matti Vanhanen, Japanin ABC-liikenneasema, Japanin taloyhtiön tilinpäätös. Tasainen alusta, suorat kadut, harmaat talot. Pieni keskusta valtavan lähiön ympäröimänä. Ainoa nähtävyys on mäkihyppytorni vuodelta 1972, jonka näkee Lahdessakin kolmena. Ja Pasilan vanhaa asemaa muistuttava kellotorni.

Onneks ruoka on hyvää ja vuoret lähellä. Ei sitä muuten jaksais.

Ja Tokioon pääsee lentokoneella.

Access denied

Työmiehen piti saada nauttia onseninsa päivän päätteeksi. Muina miehinä häärimme työkaverin kanssa pukuhuoneessa lähes kelteisillämme, kun törmäsimme japanilaiseen joustamattomuuteen. Paikan vahtimestari / siivooja / tyhjäntoimittaja tuli köhimään selkämme taakse. Osoitteli minua ja puhisi kollegalleni jotain. Hän tulkkasi ja minulle selvisi, että olen persona non grata, minun pitää poistua välittömästi. Syynä säälittävän kokoinen tatuointi lapaluun päällä. Ei siinä muu auttanut kun vetää releet niskaan ja leuka rinnassa lampsia takaisin autolle.

Tatuoinnit on yleensä kielletty onseneissa, syystä että niillä koreilevat yakuzat halutaan pitää pois ihmisten silmistä. Uskon, että minua ei voi erehtyä luulemaan ko. rikollishaaran edustajaksi. Tämän tarkistin vielä tiskillä, että pidättekö minua tosiaan yakuzana, häh? Eivät kuitenkaan ymmärtäneet, kun englanniksi kysyin.

Ikinä ei allekirjoittanutta ole käännytetty onsenissa. Enkä ole kuullut keneltäkään, että ketään olisi. Yakuzankin olen kerran bongannut kylpemästä. Hetken asiaa pähkittyäni tulin siihen tulokseen, että kävin venäläisestä. Kyseinen kaupunki, Niigata, on venäläisten merimiesten ja turistien mielenkiinnon kohteena japanilaisten kauhuksi. Ympäri onsenia oli varoituskylttejä ja oheistuksia entisellä kotimaisella, aivan kuten kotosuomen kylpylöissäkin. Tatuointi antoi helpottavan tekosyyn poistaa venäläisen oloinen renttu onsenista. Spasiba dewa arimasen.

It's Obama time

Suuri karismaattinen johtaja Obama kävi ensimmäisellä virallisella visiitillään Japanissa. Epäilemättä muutaman päivän aikana vahvistettiin Japanin ja Yhdysvaltain suhdetta, muisteltiin menneitä ihan hyvällä, keskusteltiin Kiinan merkityksestä (presidentti vietti yhden yön Japanissa ja kolme Kiinassa, että siinä tärkeysjärjestys), pähkäiltiin porukassa ydinasekysymystä, manattiin maailman pahat diktatuurit syvimpään helvettiin ja syötiin sushia. Toivottavasti ei käynyt kuten George Bush vanhemmalle, joka vuonna 1992 virallisella illallisella epäilyttävän suupalan saatuaan ohjasi ns. paluuliikenteen Japanin pääministerin housuille tajuntansa välittömästi menettäen. Virallinen meriselitys oli yllättävä vatsaflunssa, mutta minä luulen kyseessä olleen yksinkertaisesti tottumattomuuden paikallisiin raakoihin mereneläviin...

Nykyhetkeen palaten, notkuin siis Obaman saapumishetkellä Hanedan lentokentällä. Ikkunan ääressä kohisi ihmislauma kameroineen, joten uteliaana tarkistin tilanteen. Lauman oli paikalle houkutellut kiitoradalla rullaileva Air Force One. Alla huonolaatuinen kuvatodiste. Voin liittää sen osaksi mahtavaa valtiomiesten kuljetusvälinebongauslistaani. Aikaisemmin siellä on melkoisella varmuudella Putinin Mersu Helsingissä, Kekkonen joskus hautajaissaatossaan ja, odottakaas, hmm... Näin kerran Kimmo Sasin Frankfurtin lentokentän loungessa, se tuli sitten samaan koneeseen. Sitä ei varmaan lasketa.

The Eagle has landed

Yōteizan

Porukat oli kylässä (kiitos vaan kaikille asianomaisille!), joten viikonlopun ratoksi päätimme tehdä syksyisen retken Nisekoon, ihan päiväseltään. Ilma oli kuin morsian - eipä ihme, että lähellä pelipaikkoja erään sillan kaiteen tuntumassa päivysti parvi valokuvaajia.

Asia kiinnosti meitäkin tavattomasti ja pysähdyimme kamerat laukaisuvalmiina katsomaan, että mikä se siellä kuvaajille esiintyy. Tämähän se:

Yotei-vuori oli uskaltautunut taas riisumaan pilviverhonsa ympäriltään ja paljastamaan lumihuippuisen lakensa. Sekös riemastutti. Etenkin talvella kyseinen vuori näyttää lähinnä tältä:

Tosin välillä innokasta valokuvaajaa onnistaa talvellakin:

Sananen vuoresta lienee paikallaan. Kyseessähän on aktiivinen tulivuori, jonka laki hipoo 1900 metrin rajapyykkiä merenpinnasta, ympäristöstään vuori kohoaa puolisentoista kilometriä. Historiankirjat eivät kerro purkauksista, mutta viisaat tiedemiehet ovat ajoittaneet vulkaanista toimintaa noin 3000 vuotta takaperin, tarkalleen tiistaina iltapäivän aikaan. Ulkomuotonsa takia vuori on saanut lempinimen "Pohjoisen Fuji". Yhdenmukaisuus on ällistyttävä!

Hallitsevan olemuksensa takia vuori on ollut useasti kameran etsimessä ja muistikortille on kertynyt mukavasti kuvia ko. töppyrästä. Iltojen iloksi jaan niistä tässä muutaman lisää: