Pikkuiselle nätti paita

Sattuneesta syystä tulee joskus käyskenneltyä lastenvaatekaupoissa. Tämä herkkä vaaleanpunainen paita kokoa 80 pisti silmään!

Marimokkori

Sapporossa, etenkin matkamuistomyymälöiden välittömässä läheisyydessä näkee usein vihreän isopäisen piirroshahmon, jonka miehusta pullistelee epäilyttävästi. Lentokentällä menin ja ostin kännykkäriipukseksi (kuuluu tapoihin täällä, siispä vinoilut pyllyyn) kyseisen figuurin. Valikoima oli laaja, hahmo esittelee eri asuissaan Hokkaidon erikoisuuksia. Oma kaveri mainostaa Abashirin historiallista vankilaa, Meiji-kauden alussa poliittisille vangeille rakennettua rangaistuslaitosta. Pallo jalassa on helppo hymyillä.

Aivan, mutta mikä ihmeen juttu tämä taas on? Työkaverit avuliaasti kertoivat, että hahmo tunnetaan nimellä Marimokkori. Nimi sisältää sanaleikin, joka selittää pullistelevan etumuksen: marimo on harvinainen pallomainen merilevälaji, joka elää vain muutamissa pohjoisissa makean veden altaissa, Hokkaidolla Akan-järvessä; mokkori taasen on slangisana erektiolle. Marimo + mokkori = marimokkori. Get it?

Jepjep. Jälleen kerran selitys tarjoaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Shaken, not stirred

Menipä sekin sitten vihdoin, maanjäristysneitsyys. Vietiin pahaa-aavistamattomalta insinööriltä konttorilla iltapäiväkahvin aikaan:

Magnitude
5.8
Date-Time
Monday, September 13, 2010 at 05:47:49 UTC
Monday, September 13, 2010 at 02:47:49 PM at epicenter
Time of Earthquake in other Time Zones
Location ,
41.523°N, 142.037°E
Depth
59.5 km (37.0 miles)
Region
HOKKAIDO, JAPAN REGION
Distances
110 km (70 miles) ESE of Hakodate, Hokkaido, Japan
120 km (75 miles) NNE of Hachinohe, Honshu, Japan
130 km (80 miles) SSE of Tomakomai, Hokkaido, Japan
680 km (420 miles) NNE of TOKYO, Japan
Location Uncertainty
horizontal +/- 13 km (8.1 miles); depth +/- 7 km (4.3 miles)
Parameters
NST=377, Nph=386, Dmin=108 km, Rmss=0.98 sec, Gp= 36°,M-type=teleseismic moment magnitude (Mw), Version=6
Source
USGS NEIC (WDCS-D)
Event ID
us2010bdb1

Ei varsinaisesti tullut tarvetta singahtaa oviaukkoon tai kätkeytyä pöydän alle. Toivottavasti ei ensi kerrallakaan...

Reissumiehen päiväkirjasta - Ultramies

Japanilaiset tunnetusti rakastavat elokuvia ja TV-sarjoja, joissa seikkailee supersankari, superhirviö tai superrobotti. Tämä johtunee kabuki- ja bunrakuteatterin perinteestä; näyttävistä tappeluista ja animoiduista nukkehahmoista. Genren tunnetuin hahmo on luonnollisesti Godzilla, joka toi 50-luvun koteihin julmaan kumiasuun sonnustautuneen näyttelijän tekemässä tuhojaan studioon rakennetussa miniatyyritokiossa.

Tapasin Fukushiman lentokentällä erään tunnetun supersankarin, Ultramiehen. Nebula M78 -planeetalta kotoisin oleva kaveri ei ole mikään marjanpoimija: pituutta nelisenkymmentä metriä, painoa 35 tonnia (varsin sopusuhtainen kaveri, painoindeksi kohdillaan), nostaa helposti tankkilaivan ja hyppää vaikka minkä rakennuksen yli. Aserepertuaarissakaan ei ole valittamista. Ultramies voi valita useista erilaisista säteistä, psykokineesistä, halvaannuttamisesta, ultralyönneistä ja ultrapotkuista kuhunkin tarpeeseen sopivimman. Lisäksi etuliite Ultra- oikeuttaa totaaliseen supersankarimaailman dominoimiseen. Kaiken maailman super-, metalli-, ja eläinmiehet: leave the hall!

Itse asiassa lentokentällä oli vastassa Ultramiehen typistetty kolmimetrinen versio. Rakennuksesta löytyy useampikin teemaan sopiva dioraama esittämässä Ultramiestä kumppaneineen kamppailemassa ulkoavaruuden syövereistä tulleiden mörköjen ja pahisten kanssa - kunnianosoitus kaupungista kotoisin olleelle Eiji Tsuburayalle, erikoistehoste-ekspertille Ultramiehen ja Godzillan takana.

Ajokorttiepisodi part II - the setback & part III - the salvation

Joku saattaa muistaa taannoisen ajokorttiepisodin. Silloin otti rankasti pattiin, kun en onnistunut vaihtamaan suomalaista ajokorttiani japanilaiseen vastaavaan, syystä että muoviläpyskästä oli lohjennut (informaatiota sisältämätön) pala vasemmasta ylänurkasta. Uhkasin ajaa loppuajan ilman korttia.

Luettuani kaikesta infernaalisesta paskasta, jota ajokortitta ajamisesta täällä saattaa seurata päätin kuitenkin kohdata viranomaisen uudestaan. Suomesta olin jo saanut uuden EU-mallin kortin.

Tarvittavat dokumentit muassani menin ajokorttikonttorille Sapporon laitamille. Työkaveri oli mukana tulkin ominaisuudessa. Tällä kertaa pääsin jo uudelle levelille, odottelimme pari tuntia päätöstä. Se oli kielteinen. Syynä vääränlainen käännös ajokortista (tai oikeammin ajokorttiotteesta), jota ei väittelynkään jälkeen hyväksytty. Otin hillityn stoalaisen asenteen, jonka omaksumista helpotti jo yksi koettu karvas pettymys ja suuntasin siltä seisomalta JAF:n (nipponin automobiiliyhdistys) konttorille käännöstyötä varten. Se onnistui yllätyksekseni odottaessa.

Seuraavalla viikolla marssin urheasti uudestaan ajokorttikonttorille. Kohtaisin arkkiviholliseni, flunssanaamariin sonnustautuneen obasanin yksin, ilman taustavoimia tuossa puisevassa 60-luvun virastomiljöössä. Ennenkuin täti ehti kieltosanaa lausua ammuin paperit siistiin riviin tiskille. Täti nielaisi. Dokumentit olivat oikeat ja moitteettomassa kunnossa. Hän tiesi, että en perääntyisi. Viranomaisen peli oli menetetty.

"Needless to say,

The beast was stunned.

Whip-crack went her rumpy tail,

And the beast was done.

She asked me:

Be you angel?

And I said nay,

I am but a man"

Parissa tunnissa kortti oli kourassa. Suomessa siihen meni muuten neljä viikkoa. Jotain vikaa systeemissä? Haloo!

Reissumiehen päiväkirjasta - liikuntakeskusten aatelia

Akitassa on melkoinen liikuntakeskus. Toiminnasta tai liikuntamahdollisuuksista en niin tiedä, mutta ulkomuodoltaan komistus singahtaa suoraan wow-arkkitehtuurin sarjaan. Möhkäle on kuin jostain cyberhistoriasta, ajasta jolloin gladiaattorit ja avaruusteknologia paiskasivat kättä. Hieman rappeutumaan päässyt teollisuusromanttinen julkisivu tekisi siitä oivan loppunäyttämön vaikkapa uuteen Mad Max -elokuvaan. Voi myös hyvin kuvitella, että arkkitehti ja herra Hayao Miyazaki ovat nähneet samoja painajaisia.

Rakennuksen kupolikatto, se vasta onkin ihmetyksen aihe. Titaanilevyistä tehty. Tämän insinöörin sormet eivät riitä laskemaan niitä miljoonia, mitä se on tullut maksamaan - voi olla, että eipä moni kaupunginisäkään niitä jenejä miettinyt. Kaupungin talous kuulemma notkuu edelleen tämän 15 vuotta sitten rakennetun ylpeyden takia...

Ei meillä Laurinlahdessa vaan höntsätty tuommoisen hallin pihalla.

Ylinopeudesta sakotetaan

Jaahas, niin se lyhyt Suomen kesä taas vierähti. Käytän tilaisuuden hyväkseni ja kiitän ilmoja, joita piteli, ruokia, jotka lihottivat, olutta, joka pöhötti, mökki-sauna-järvi -comboa, Tuskan paisketta ja tietenkin hyvää huonoa seuraa. Risut liian lyhyelle ajalle, matkalaukkuelämälle, satunnaisille töiden riivauksille ja lentäville pistäville siivekkäille.

Vajaan viikon Tokion nautiskelun jälkeen alkoi arjen rullaus kohti vääjäämätöntä Japanin syksyä. Maa muistutti omaperäisyydestään heti aamukahveilla, kun työkaveri kertoi keväisten ylinopeussakkojen (olin matkalla mukana, yllätyksekseni liikkuvan edustaja oli harmaantuva herrasmies, joka kohteliaasti ojensi rikkeen tehnyttä, pamppuun ei tartuttu) kylkiäisistä. Hän lähtisi kuuntelemaan muutaman tunnin saarnan liikennekurista, jonka jälkeen hän saisi jakaa kadunkulmassa liikenneturvallisuudesta valistavia pamfletteja. Eräänlainen sofistikoitunut häpeärangaistus, siis.