Lunta tupaan

Olemme riemumielin ottaneet vastaan edellisten kahden päivän lumisateet. Raporttien mukaan tonttiin on tullut nelisenkymmentä senttimetriä lisää valkeaa, ja se näkyy.

Kuskille hommia tiedossa.

Nautinnon lähteille päästiin toissa iltana, kun myräkkä rauhoittui sen verran, että gondolihissi saatiin auki. Olimme tikkana paikalla ja rinteenvieruskaseikosta löytyikin parhaimmillaan vyötäröön asti ulottuvaa pyydaa. Kukapa olisi tiennyt, että reissun parhaat laskut saadaan pimeästä metsästä? Alas kun päästiin, niin naamalle lentänyt lumi peitti leveät hymyt - ei kun uudestaan face shotteja hakemaan!

Metsästä laskeutuneet.

Tämä päivä oli jatkoa eilen alkaneelle draamasarjalle "Kikkailua puuterissa". Yön yli ulottuneet lumisateet olivat peittäneet häveliäästi vanhat jäljet, ja olo oli kuin lapsella karkkikaupassa - mihin sitä suksensa tuikkaisi? Lokaalien vinkkien perusteella löytynyt mansikkapaikka sai hetkessä uudet siivunsa, kun ahkerat härmäläiset tikkasivat tiukkaa linjaa vähintään reiteen ulottuvassa höyhenenkevyessä lumessa. Sankka lumisade ja myrskylukemat saavuttanut tuuli keskeytti hetkeksi reiden hapotukset, mutta se antoi vain mahdollisuuden korjata tilannetta parilla nama biirulla. Lystinpito jatkui aina iltakuuteen, jolloin routa ajoi porsaat onseniin.