Meri kurisumasu!

Eli hyvää joulua japanin murteella. Ollaan vietetty suomiporukalla kurisumasua Nisekossa nyt kolmisen päivää, maisteltu puuterilunta ja sohjoa, aurinkoa ja sinkkiä (paino jälkimmäisellä), sashimia ja yakitoreja, olutta ja vihreää teetä. Toiset pitivät teestä, toisille sen juominen erehdyksessä omenamehuna aiheutti yllättäviä reaktioita... Hauskaa yhtä kaikki!

Sinkin alapuolella.

Eilinen joulupäivällinen poikkesi tutusta perinteisestä: tuulensuojaan mätettiin mm. yakitori-vartaita, valkosipuliriisiä ja perunakakkuja laskuleffan pyöriessä taustalla. Ravintolan muu väki koostui pääasiassa työmiehistä ja huutavista lapsiperheistä. Tunnelmallista! Uusi haaste koittaa tänään, kun yritämme mahduttaa seurueen joulupäivällistään nauttivien brittien ja aussien sekaan. Tuntuvat huutavan varattua lähialueen ravintolat.

Laskuhommat ovat nousseet odotetusti pääosaan. Lumen jumala on antanut meille jokapäiväisen leipämme, syntien anteeksiannosta ei niin väliä, ja saattanut meidät kiusaukseen aamuisin, kun vanhoja jälkiä on peittänyt uusi lumi. Vaikka portit takamaastoon ovat edelleen suljetut lumenpuutteen vuoksi (huipulla tarpeeksi, alhaalla ei riittävästi pohjia), on nelikkomme saanut lähimetsiköissä ja hissilinjoilla puuterikäännöksensä. Lumi on ylempänä vuorella todellakin hämmentävän kevyttä ja ilmavaa, vain bambunversot ovat aiheuttaneet päänvaivaa laskijoille. Vauhti korjaa tunnetusti virheet ja katkoo versot, mutta kantin alla niljakkaasti luistava bambu ei ole riemun aihe kesken täydellisen suorituksen. Odotamme lisää lunta kädet ristissä - ja kuinka ollakaan, vilkaisu ikkunasta osoitti, että rukoukseen vastattiin. Josko sitä taas huomenna lankeaisi...

Taivas on sininen ja valkoinen... ja harmaa.